*

Suoraa puhetta ajassa Itse koettava.

Suuri askel ihmiskunnan historiassa

Koulutuksen organisoiminen taloudellisten ongelmien ristiaallokossa on ollut Euroopalle merkittävä historiallinen saavutus. Se on vaatinut jatkuvia uudistuksia ja ponnisteluja jatkuman edistäjänä. Koulutus on taannut ja pitänyt huolta siitä, että ihmiskunta on kulkenut kohti osaamista, yhteiskunnan ylläpitämiseksi tarvittavia ammatteja. Ammatit, poliittinen ja byrokraattinen osaaminen, hallinto ovat tärkeitä yhteiskuntavaikuttajia ja tekijöitä, mutta ne eivät ole arvomaailman perusta, yhtä kuin sivistys, kulttuuri, uskonto ja moraali. Ylikouluttautumisen sivutuotteena negatiiviset ilmiöt seuraavat toisiaan ja ihmiskunta kärsii arvotyhjiön puutostautia.

Niin sanotun koulusivistyksen ja edistyksen myötä on havaittavissa henkistä kurjistumista, tunneälyn näivettymistä ja puutetta. Juna kolistelee päämäärättömästi hirveää vauhtia kuljettaen asemalta toiselle tavaraa, henkilöitä, anonyymipaketteja muurahaisyhteisöön. Sivistys, uskonto ja moraali syntyvät hyvinkin alkeellisissa yhteisöissä, niin sanotuissa primitiivisissä olosuhteissa yksilöiden läheisessä kosketuksessa ja vuorovaikutuksessa toisiinsa - on vain vaihdettava oikeille raiteille.

Ihmiskunnan kehitys on ajanut yksin omaan jatkuvan kasvun voittoa tavoittelevan koulutuksen ohi. Törmäyksen jälkeen seisomme pysäkillä - juna meni jo. Henkisen hyvinvoinnin sijasta 1950- ja 1960-luvuilla käynnistynyt yksipuolinen, materiaalinen LEIPÄ-hyvinvointiajattelu johti yksilön alasajoon, ja ihmiskunnan syrjäyttämiseen olevaisuuden keskiöstä. Elämä on hukassa, jatkuma teillä tietämättömillä; voi äiti näitä päiviä, ihmiset ja yhteiskunnat voivat huonosti. Yksilöt eivät pärjää, syrjäytyvät ja yhteiskunta potee materian, kuluttamisen sekä lisääntyvän byrokratian ähkyä. Sitä ei voi enää ohittaa puhumalla, eikä siitä selviä edes runoudella.  On kysyttävä, onko suunta oikea, ja mistä apu näkevälle? Koulutuksen uudistaminen. Kulttuuri ja tunneäly osana kasvatuksellista draamaa on markkinataloudellisesti tuottavan työn osaamista.

Tulevaisuuden näkökulmasta meidän on syytä vastaanottaa monikulttuurisen Euroopan rikkaat tarjoukset. Kuinka kulttuurien rikkaudet muuntautuvat yhteiseksi kokemuspohjaiseksi eurooppalaisiksi arvoiksi? Miten selviytyjien, kulkijamustalaisten kulttuuria hyödynnettäisiin yhteiskunnan luovana, innovatiivisena voimavarana? 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Vastaus kysymykseesi olisi kai jotakin sinnepäin, että kulkijamustalaisten kulttuurista pitäisi tietää enemmän. En väitä, etteikö sitä tietoa ole, jos kaivelee. Kaikesta on. Ongelma on kai se, ettei se ole niin näkyvillä.

Jos pitää veikata tietämättä, en usko heidän selviytymisessään olevan mitään poikkeuksellista verrattaessa jonkun toisen selviytymiseen.

Ja selvisivätkö hekään? Minä näkisin, että heitä ei enää ole, kuten ei ole vaikkapa suomalaisiakaan. Kukaan ei synny ja kasva elämään heidän elämäänsä. Elämä on se, mikä ihmisestä tekee sen, kuka hän on. Ja niin kauan kuin se elämä on erilaista vaikkapa Euroopan eri kolkissa, niin kauan se väistämättä luo säröjä "yhteiseen kokemukseen"; Jos toinen katselee välimerta ja toinen itämerta, kokemus on väistämättä eri. Vain elämällä elämämme television ja mainoslehtien edessä, voimme jakaa kokemuksen.

Heti kun astumme kodista ulos, alkaa eriytyminen, maisema muuttuu meiksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset