Suoraa puhetta ajassa Itse koettava.

Ketkä hyötyvät ja ketkä kärsivät tiukasta talouskurista?

Euroopassa ei ole olemassa lamaa, on vain jatkuvan kasvun, tuonnin ja viennin aiheuttama perinteinen tulonsiirtoprosessi köyhiltä rikkaille. Hyvinvointivaltion määritelmä on henkinen hyvinvointi, terveys ja olla olemassa, yhdenvertaisena. Sen saavuttaminen vaatisi rakennemuutosta, joka kulissien sijaan lähtee ihmisestä. Markkinatalouden tulisi rakentua ihmiskunnan ja luonnon kantokyvyn varaan.

PK-yritykset ovat Suomen selkäranka ja ne ovat  hätää kärsimässä jo ilman, että resursseja leikattaisiin. Velkautumisen pysäyttäminen on kaikkien yhteinen tavoite, mutta miten ja millä keinoin? Suuri osa Suomen kansasta on jo polvillaan, saatikka jos mentäisiin toistuvasti, kuten Kokoomus ehdottaa, heikompiosaisten kukkarolle, elintasoa kiristämään. Sehän johtaisi suuryritysten palvomiseen, kiihtyviin yt-neuvotteluihin, halvemman työvoiman tarpeeseen, robotisoitumiseen. Ketkä olisivat voittajia? He, jotka jatkuvan kasvun vienti ja tuonti -yrityksissä luontoa ja ihmistä riistävät johtaen siten suurta tulonsiirtoa köyhiltä rikkaille.

”Väkivalta on lakkautettava, ja köyhyys pysäytettävä!” Vaikka toisin puhumme, me hyväksymme kaiken – työttömyyden, vanhusten heitteillejätön, nuorten syrjäytymisen - me hyväksymme eriarvoisuuskampanjat, ja me hyväksymme kaikki helvetin sairaudet. Ratkaisemme ne siten, että perustamme uusia laitoksia syrjäytyneille, kehitysvammaisille ja psyykkisesti sairastuneille.

Holokaustista ei opittu mitään, sotateollisuus jatkaa irvokasta voittokulkuaan. Mikä siinä on irvokasta? Puolustuspolitiikka. Teot seuraavat puheita, ja puheet eivät ole muuttuneet. 1990-luvun tulonjaon seurauksesta, päättämättömyydestä, vastakkainasettelusta, ”sinulle, minulle” -politiikasta ei ole mitään opittu. Ellemme kykene toimimaan yhdessä ja tekemään päätöksiä, päädymme samaan kuin 1990-luvulla, jolloin yksi kolmasosa Suomen kansalaisista syrjäytyi. Palvelujen ja etuuksien leikkaaminen tarkoittaa, että vain yksi kolmesta on voittaja, loput häviäjiä. Se ei ole vaihtoehto. 

www.facebook.com/VeijoBaltzar1

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Asiasi on oikea ja varmaankin olet tosissasi, mutta varsinaisia keinoja esimerkiksi tulonjaon muuttamiseksi pienituloisempien hyväksi et esitä. Vaadit, että ”Väkivalta on lakkautettava, ja köyhyys pysäytettävä!”. Vain jotkut harvat ovat eri mieltä, mutta esille nostettuun epäkohtaan pitää olla jokin keino tai keinoja, joilla siihen puututaan: Mitä siis esität tehtäväksi väkivallan lakkauttamiseksi ja köyhtymisen pysäyttämiseksi.

Käyttäjän veijobaltzar kuva
Veijo Baltzar

Hyvä kysymys!

Suomi hoitaa tällä hetkellä sairautta sen sijaan, että se panostaisi ennaltaehkäisyyn. Siellä on rahaa kymmeniä miljardeja, jotka tulisi käyttää tervehtymiseen ja voimaannuttamiseen. Kolme esimerkkiä.

1) Kulttuurin määrärahat on nelinkertaistettava, ja eri ministeriöiden jaettava vastuu tämän mahdollistamiseksi. Se voimauttaisi ja toisi tunneälyn päätöksenteon keskiöön. Loisi työpaikkoja, uudenlaisia yrityksiä, ja siten turvattaisiin myös nuorten, Suomen tulevan pääoman jatkuma.

2) Eurooppa on aina ollut väestöpohjaltaan monikulttuurinen, mutta sitä ei ole sidottu juridiikkaan, byrokratiaan ja koulutukseen. Se on johtanut siihen, että kaikkialla Euroopassa ja Suomessa valtaväestö työllistää itsensä; rahastaa vähemmistöjen nimissä, heidän kustannuksellaan valtiota, yhteiskuntaa, säätiöitä, yhdistyksiä ja yrityksiä, veronmaksajia; perustaa virkoja, projekteja, erityiskursseja ja koulutusohjelmia. Kyse on miljardeista. Valtaväestö johtaa ja vähemmistönedustaja on potilas. Jos hyvin käy, vähemmistökansalainen toimii omassa projektissaan asiantuntijana, ja saa siitä hyvästä sata euroa siinä, missä valtaväestö nappaa tonnin. Harvoin, jos koskaan nämä kosmeettiset toimenpiteet ovat johtaneet minkäänlaisiin tuloksiin. Kun projektit ovat päättyneet, vähemmistökansalainen on samalla viivalla, mistä kaikki sai alkunsa eli OUT, ja valtaväestön edustajat jatkavat keskenään vähemmistöprojektia. Järjestelmä luo näin vapaamatkustajuutta.

3) Koululaitoksemme tuottaa hukkakauraa. Se ei tunnista kuin yhdenlaista osaamista. Voisimme ehkäistä tämän hukkakauran syntymisen tuomalla luovutta ja tunneälyä järjestelmään, kaikkeen opetukseen ja koulutukseen. Olen kirjoittanut aiheesta teoksen nimeltä Kokemuspohjainen pedagogiikka, joka käsittelee kehittämääni Kulttuurienvälistä kokemuspohjaista kasvatusta, kasvatuksen filosofiaa ja käytäntöä, joka tunnistaa monenlaisen osaamisen. Ohjaan tälläkin hetkellä Aleksanterin teatterissa Helsingissä teatteriproduktiota näitä menetelmiä käyttäen.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Kulttuurimäärärahojen nosto ei yksinään riitä. Tarttee tehdä jotain muutakin, mitä? Miten koululaitosta pitää muuttaa, jotta se tuottaisi muutakin kuin hukkakauraa. Epäkohtien esittely on hyvä lähtökohta, mutta ilman toimenpiteitä se ei johda mihinkään.

Esiin tuodulle epäkohdalle pitää olla joku ratkaisuehdotus. Muuten se on tuuleen huutamista. Syntyy siitä ainakin komiikkaa, mutta epäkohdat sen kuin ovat ja pysyvät. Voi se olla teatterimiehelle hyväkin. Riittää aiheita, joista yleisö tykkää. Minusta tavoitteen pitää olla pitemmällä.

Toimituksen poiminnat