Vihaako Suomi luovuutta?
Olemme luopuneet kulttuurista, taiteesta ja draamasta sivistyksellisen ilmaisun välineenä. Niiden tilalle ovat tulleet ulkokohtaisuus ja amerikkalainen viihde. Tunneälyn puute valtion, byrokratian ja koulutuksen rakenteissa kärjistää kansakunnan ongelmat psyykkisiksi ja fyysisiksi sairauksiksi. Tämä on kestämätöntä kehitystä, josta ei puhuta, vaikka se maksaisi suomalaiselle yhteisakunnalle miljardeja. Puhutaan siitä, mistä rahat siihen ja tuohon, ja keksitään: leikataan tuosta ja pistetään siihen. Tämä toistuu. Järjettömiä leikkauksia kulttuurista, opetuksesta ja koulutuksesta.
Suomi on lähes kaikilta osin byrokratian ja muotoseikkojen kahlitsema. Koulujen pitäisi olla innovaation ja sivistyksen kehtoja, mutta mitä muuta koululaitos ikävimmillään pitää sisällään kuin pakollisia aineita? Monikulttuurisuus on osoittanut, että kieli ei ole enää sivistyksellinen kommunikaatioväline, ei osa ilmaisua, luovuutta, eikä ihmisenä olemisen arvoa: maahanmuuttajat tarvitsevat kieltä kyetäkseen tekemään työn, jota kantaväestö ei suostu enää tekemään. Kieli on siis tunneköyhä matemaattisarvoton teknokratian ja kovien arvojen väline.
Me puhumme innovatiivisuudesta, mutta samaan aikaan kiellämme luovuuden. Toisin sanoen olemme innovatiivi-vastaisia. Haloo! Kulttuuriin satsaaminen on nelinkertaistettava ja kaikkien ministeriöiden on yhdistettävä voimavarat tämän tavoitteen aikaansaamiseksi. Se luo työpaikkoja. Ne työpaikat, joihin koulutamme ihmisiä tänä päivänä, ovat olemassa yhä vähenevässä määrin. Työpaikkojen on uusiuduttava, rakenteiden on uusiuduttava. Kulttuurin panostaminen maksaa itsenä takaisin, ja vauhdilla. Kulttuuriin panostaminen on parasta elvytystä. Kulttuuriin panostaminen luo ihmisenä olemisen arvoa, ja viihtyvyyttä.
Viimeistään nyt on kaikkien puolueiden aika heittäytyä Kokoomuksen kelkasta, etenkin Sosialidemokraattien ja vasemmistopuolueiden. On lopetettava kulkeminen talous edellä hyläten kaikki muut aatteet, ideologiat ja käytännöt. Talous on vain väline, ja hyvä sellainen. Mutta missä ovat arvot, elämänlaatu kuten henkinen pääoma, mitä annamme tuleville sukupolville perinnöksi? Nyt tarvitsemme tunneälyä poliittisen päätöksentekoon, hallinnon, ja koulutuksen keskiöön!
Koulujen keskeinen tehtävä tuottaa rakennuspuita lasten maailmankuvalle. Lapset eivät ole luovia.
http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/187…
Ilmoita asiaton viesti
Koko elämäni olen työskennellyt lasten ja nuorten kanssa. Lapset juuri ovat luovia. Kaikki ihmiset ovat luovia, ennen kuin heistä tulee Kokoomuksen luotsaaman, ja kaikkien muiden puolueiden komppaaman talousihmeen orjia, byrokratian ja muotoseikkojen tahdottomia palvelijoita.
Ilmoita asiaton viesti
Lapsi on, vaikkei nyt aivan talbula rasa, lähtökohtaisesti luova. Lapsen luovuus perustuu siihen, ettei hänen päähänsä ole vielä ehditty takoa: ”ei tuollainen sovi”, ”ei sitä noin kuulu tehä” jne. Tästä syystä lapsi oppii, koska on kiinnostunut. Vasta aikuisiällä hän on ”oppinut”, että kannattaa opetella vain sellaista, mistä on talouellista hyötyä, ja mieluummin heti, jos ei jo eilen.
Ilmoita asiaton viesti
.
Ilmoita asiaton viesti
Lasten puuhastelu on puuhastelua riippumatta siitä, että jotkut haluavat kutsua sitä luovuudeksi. Koulu ei pilaa luovuutta koska ei ole mitään pilattavaa. Esille tulee vain luovuuden määritelmän mukaisen taidon puute.
Ilmoita asiaton viesti
Lapset ovat luovia ja ilmaisussaan, hehän luovat jatkuvasti uusia ääniä, uutta äänimaailmaa.
Ilmoita asiaton viesti
Voit sanoa mitä tahansa luovuudesta kun et mitenkään määrittele sitä. Sinulle ilmeisesti sana ”uusi” määrittelee luovuuden. Tautologinen eufemismi kehäpäätelmä ….
Ilmoita asiaton viesti
.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta kun se Veijo on vain niin että vaikka me kaikki alettas suttaamaan, olemaan monikulttuurisia opettamaan mamuille kieliä ei sillä nälkä lähde voit olla varma.Jos ei aitoa pientä ja suurempaa oikeanlaista yritystä saada lisättyä niin ei maa nouse.
Ilmoita asiaton viesti
”suttaamaan”, lol, mikä ilmaisu, toivon, että et tarkoita vaikkapa luovien toimintojen käyttöä varhaiskasvatuksessa?
”mamuille kieliä”, lol, siis kielen opettaminen on edellytys sopeutumiselle ja työpaikan saamiselle, tuota kautta verojen maksamiselle.
Ilmoita asiaton viesti
Olen sun kanssa aivan samaa mieltä Jouko. Rahat pois kosmeettisista toiminnoista, turhien virkojen ja projektien perustamisesta. Tämä syrjäytetty monikulttuurisuus jauhaa miljardeja verorahoja, luo vapaamatkustajia ja sosiaalipummeja. Siksi juuri monikulttuurisuus.Tämä nyt vain on ymmärrettävä että yhdenvertaisuus säästää veroeruroja, ja sitä kautta päästään hyvään koulutukseen ja työn tasapainottamineen. Syrjäyttäminen nimenomaan maksaa tolkuttomasti Suomen kansalle, ja siitä hyötyy vain varakkain väestö, se 10 – 20% joka johtaa valtademokratiaa.
Eikä tässä ole kysymys enää siitä että vain vähemmistöt olisivat syrjäytyneitä, vapaamatkustajia ja sosiaalipummeja. Järjestelmä on luonut mallin, johon tarttuvat myös valtaväestön edustajat. Sosiaalipolitiikka on negatiivisjohdannainen, se syrjäyttää ja luo vapaamatkustajia. Esimerkiksi. sosiaaliavusten on oltava eteenpäin kannustavia, ja silloin niiden on oltava osa palkkaa. Olen ennen kaikkea suomalainen mies, ja suomalaisen yhteiskunnan rakentaja.
Ilmoita asiaton viesti
Taiteilijana olen toista mieltä, minun mielestäni kulttuurin ja taiteen julkinen rahoitus tulisi lopettaa samantien. Ei ole järkeä että valtio varastaa väkipakolla ihmisiltä rahaa verojen muodossa ja antaa sitä valtion virkamiehen tarpeelliseksi katsomalle kulttuurille ja taiteelle. Tällä tavalla taide ei kukoista koskaan ja on täysin poliittisessa ohjauksessa. Taide ja kulttuuri eivät asu julkisella rahalla pyöritetyissä laitoksissa tai instituutioissa, aivan kuten jumalakaan ei asu kirkoissa tai pappiloissa. Taide elää ihmisten mielissä, ajatuksissa ja sydämmissä, ja taiteen pitäisi olla niin tekijälle kuin kokijallekin mahdollisimman vapaata.
Vanha sanonta -ei kannettu vesi kaivossa pysy- koskee myös taide- ja kulttuurialoja. Tekohengittämällä julkisella rahalla taidetta ja kulttuuria, voimme olla varmoja ettei se tuota muuta kuin pienten taiteen ja kulttuurin virkamiesten sisäpiirien haluamaa poliittista broileritaidetta. Kansalaisilla tulisi olla vapaa oikeus itse päättää mahdollisimman pitkälle omista rahoistaan ja minkälaista taidetta ja kulttuuria he haluavat tukea omilla rahoillaan. Ei siihen tarvita taiteen virkamiestä väliin korruptioineen ja taiteen ohjauksineen.
Omalla taidealallani kuvataidealalla, eivät taiteilijajärjestöt myöskään noudata vapaata ammatillista järjestäytymisoikeutta, joka mainitaan YK:n maailmanlaajuisessa ihmisoikeusjulistuksessa, Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, maamme Perustuslaissa, Yhdenvertaisuuslaissa ja maamme solmimissa Ihmis- ja Perusoikeussopimuksissa. Joten valtion ei siis pidä rahoittaa julkisilla varoilla ihmisoikeusrikollisuutta ja lakien ja sopimusten vastaisia käytäntöjä.
Ilmoita asiaton viesti
Asiaa! Rahoitusta sinne ruohonjuuritasolle lisättävä. Ei niinkään korkeakulttuurille.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi?
Ilmoita asiaton viesti
Tuohon kysymykseen vastaankin osittain tuossa alhaalla.
Jos ja kun kaikkeen ei ole varaa, on järkevää satsata toimintaan joka parhaiten ennaltaehkäisee ongelmia ja niiden kuluja.
En tarkoita, että kaikkea viedään jostakin taiteenalasta toiseen, mutta painopiste pitää olla oikeassa paikassa. Oikea paikka on silloin siellä, josta tulee suurimmat säästöt yhteiskunnalle.
Hyvinvointia lisää sellainen kulttuuri, taide ja luovuus joka on mahdollisimman helposti tavoitettavissa ja laajan käyttäjäkunnan suosima.
Ilmoita asiaton viesti
Rahaa on maassa nyt enemmän kuin koskaa aiemmin historian aikana. Aiemmin on ollut varaa, miksi nyt ei?
Ajatus siitä, että verotus on varastamista on sairas.
Ilmoita asiaton viesti
Jouko Heyno: ”Ajatus siitä, että verotus on varastamista on sairas.”
Tämä riippuu täysin verorasituksen määrästä ja siitä mihin verorahoja käytetään. Ja ainakin omasta mielestäni nykyinenkin verotus on joiltakin osin täydellistä varastamista.
Ilmoita asiaton viesti
Jos merkitys pannaan sille, ettei korkeakulttuuria tueta, niin riittääkö meille Putous-ohjelma? Emmekö tarvitse suunnannäyttäjiä, ja edelläkävijöitä, tulevaisuuteen luotsaajia? Designia ei ole ilman nykytaidetta, ruohonjuuritasoa ei ole ilman korkeakulttuuria. Mitä myymme, jos pysymme paikallamme? Se, mitä Putous tarjoaa Suomen kansalle henkisesti, sillä ei pitkään eletä.
Ja nyt en tarkoita laatua, enkä henkistä kulttuuria. Vaan tarkoitanpa nyt suoraan markkinataloutta. Jos markkinatalouden keskiöstä puuttuu tunneäly, kulttuuri, niin silloin meillä puuttuu myös diplomaattinen kyky. Jos meiltä puuttuu diplomaattinen kyky, toisin sanoen sivistys, raha ei siekaile, se ottaa jalat alleen.
Ilmoita asiaton viesti
Rakas ystävä, en ole varma, ymmärränkö kirjoittamastasi yhtään mitään. Tai oletko sinä ymmärtänyt siitä mitään, mistä minä puhun? Hyvät arvot, mutta vähän haiskahtaa vanhanaikaiselta nälkätaiteilijan arvot, mutta ennen koko kansakunta oli nälkätaiteilijoita, maailma on nyt muuttunut veliseni.
Tässä yhteydessä emme puhu luovuudesta, vaan niin sanotusta taiteesta, joka on imetty byrokratian symbioosiin. Harrastajat, toimihenkilöt ja byrokraatit nostavat palkkaa työllistäen toisiaan. Se, mitä itse taiteilijoille ja luovan työn tekijöille tulee, on täysin minimaalista. Yli 50 vuoden kokemuksella voin sanoa, että järjestelmä rahastaa taiteilijoilla. Samoin kuin se rahastaa monikulttuurisuudella.
Kulttuuri ja taide on erotettava toisistaan. Ilman kulttuuria ei ole elämää, eikä tulevaisuutta. Sitä on aina ja joka tapauksessa tuettava: ei ole ihmiskuntaa ilman kulttuuria. Kun puhutaan taiteesta, olen pohtinut asiaa paljon. Olin jopa kanssasi samaa mieltä yhteen aikaan. Mutta kokemuksestani johtuen olen nyt olen montaa mieltä asiasta.
Olen nähnyt ympärilläni niin paljon sisaria ja veljiä, jotka ovat nääntyneet, kuolleet köyhyyteen ja kurjuuteen, ja nyt puhun taiteilijoista. Silloin kuin itse aloittelin taiteilijana 1964 ja 1965, ei ollut olemassa minkäänlaisia sosiaaliavustuksia. Me taiteilijat, luovan työn tekijät, asuimme milloin missäkin toistemme nurkissa. Jos joku meistä Helsingin keskustassa pyörivistä sadoista ja tuhansista taiteilijoista sai apurahan, se jaettiin kaikkien kesken: saatiin vähän suolaa ja leipää. Joskus vähän kaljaakin. Muut kuin itse taiteilijat vetivät rahan välistä.
Olen laskenut, että ne ensimmäiset 20 vuotta, kun ensimmäinen kirjani ilmestyi 1968 sain palkkaa korkeintaan 50 penniä tunti. Tämä on yleistettävä totuus lähes kaikkien taiteilijoiden kohdalla. En tässä kävisi taiteilijoiden kimppuun, vaan arvostelisin ja kritisoisin järjestelmää. Hyvä sisar ja veli -järjestelmä, jolla avustukset jaetaan, korruptoi, ei julkinen rahoitus sinänsä. En ole siihen koskaan kuulunut, olen aina ollut yksinäinen susi.
Olen kirjoittanut jo 20 vuotta sitten, että tälle järjestelmälle on tehtävä jotain. En ole koskaan ollut niitä hyviä tyyppejä, joita äänestetään apurahalautakuntiin. Viimeksi noin 5 vuotta sitten esitin kulttuuriministeri Paavo Arhinmäelle, että meillä on ongelma: hyvä veli ja sisar järjestelmä toimii edelleenkin syrjäyttäen monia hyviä tekijöitä, jotka asuvat eri puolilla Suomea – laajapohjaisuuden sijaan luovuus kaventuu. Järjestelmä toimii pääkaupunkikeskeisesti. Syrjäytämme esimerkiksi niitä, ketkä elävät korpikylissä, ja tuovat jykevää suomalaista kulttuuria esimerkiksi kirjallisuuden kautta esille. Suomalainen kulttuuri ohentuu, kun ne, joilla on juuria suomalaisessa mullassa, eivät pääse esiin. Kun suomalainen kulttuuri ohentuu, ketkään muutkaan eivät voi Suomessa hyvin.
Olen siinä samaa mieltä kanssasi, että en pidä nykyisestä järjestelmästä kirjailijana suomalaisena miehenä ja vähemmistön edustajana. Suomen kansan on ähkyssä ja nuoret ovat ähkyssä, mutta halutaanko muutosta? Ei! Demokratiaa ei ole olemassa. Koululaitos opettaa meitä vastakkainasetteluun. Ei ole mitään muuta oppimisen tietä: syrjäytä vieruskaveri, ja sen jälkeen syrjäytä kaikki muut. Yhtälö on vaikea, juuri tässä kontekstissa. Ja mitä tarkoitan tällä kontekstilla? Arvojen, tunneälyn ja arvokeskustelun puutetta. On selvää, että ihmisen pitäisi toimia luonnon kantokyvyn varassa, mutta toimiiko se? Ei, se riistää toisiaan, koska maailma ei ole neroudessaan keksinyt muuta kuin vastakkainasettelun. Me laadimme lakeja siitä, miten ihmiskunta rikastuisi, mutta ne lait johtavat ihmiskunnan tuhoamiseen. Me tarvitsemme lakeja siihen, miten ihmiskunta säilyisi hengissä.
Siitäkin huolimatta, että hyvä sisar ja veli -järjestelmä jylläsi, en jatka systeemiä: omat koirat purevat! Ne on sittenkin vielä muruja herrojen pöydältä. Meidän taiteilijoiden ei sovi olla katkeria toisillemme.
Ilmoita asiaton viesti
Pitäisikö taidemaalariliiton hyväksyä kaikki halukkaat jäsenekseen?
Ilmoita asiaton viesti
Manu Korkman: ”Pitäisikö taidemaalariliiton hyväksyä kaikki halukkaat jäsenekseen?”
Taidemaalariliiton tulisi noudattaa sitä mitä YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeusjulistus, Euroopan Unionin Perusoikeuskirja, maamme Perustuslaki, Yhdenvertaisuuslaki ja maamme solmimat Ihmis- ja Perusoikeussopimukset sanovat ammatillisen järjestäytymisen vapaudesta. Eli Taidemaalariliiton tulisi toimia samoin kuin muutkin ammattijärjestöt toimivat ja ottaa jäsenekseen kaikki alalle kouluttautuneet ja alalla toimivat taidemaalarit jäsenekseen.
Samoin taidemaalariliiton tulisi luopua kokelasjäsenyydestä. Koska kun haet liiton jäsenyyttä ja pääset jäseneksi, pääset ensin vain kokelasjäseneksi, eikä kokelasjäsenellä ole äänioikeutta liitossa, eikä hän näin pääse vaikuttamaan oman ammattialansa kehittymiseen. Kokelasjäsenenä voidaan pitää kymmenenkin vuotta. Yhdessäkään toisessa ammattijärjestössä millään toisella ammattialalla ei ole vastaavaa käytäntöä.
Käytäntö muistuttaa enemmän näiden poliisin rikollisiksi luokittelemien prosenttijengien toimintaa, kuin ammattijärjestön toimintaa. Niissäkin pääsee ensin kokelasjäseneksi siivoamaan kerhotiloja muutamiksi vuosiksi ja sitten kun on todistettavasti sisäistänyt kerhon toimintatavat ja on uskolliseksi havaittu, pääsee vakinaiseksi jäseneksi. Taidemaalariliitolta puuttuvat vain kerholiivit.
Otin tuossa alempana esille kaksi eri taiteilijaa ja ajatellaanpa että olet kaikki viralliset tunnustukset saanut taidemaalari ja liiton jäsen, mutta suuri ostava yleisö ei koskaan ole ollut kiinnostunut teoksistasi. No kenet sinun kannattaa hyväksyä liittoon jäseneksi ja kenen jäsenyys estää? Tottakai itseäsi lahjakkaampien taidemaalarien jäsenyys pitää estää, koska se palvelee sinun ammatillisia päämääriäsi ja auttaa sinua saamaan julkisia tukia. Kun taas itseäsi lahjattomammat kannattaa ehdottomasti päästää liittoon jäseniksi, koska se palvelee samalla tavalla sinun päämääriäsi ja auttaa sinua saamaan helpommin apurahoja ja muita julkisia tukia.
Tämän takia taidemaalareiden keskimääräinen taso on vuosikymmeniä laskenut kuin lehmän häntä ja nykyään lastentason taiteilijat ovat täyttäneet virallisen taidekentän ja vieneet niiltä osaavimmilta, lahjakkaimmilta ja yritteliäimmiltä paikat järjestöissä ja myös julkiset tuet. Ajatellaanpa kirjailijaa joka ei osaa kirjoittaa, muusikkoa joka ei hallitse instrumenttiaan, balettitanssijaa joka ei osaa kuin kompuroida tai taitoluistelijaa joka myös ei osaa kuin kompuroida, ei heitä paljon arvosteta?! Mutta taidemaalari joka ei osaa maalata, on nykyään hyvin yleinen näky, joissakin näyttelyissä ei muita olekaan, miksi? Miksi yhdeltä taiteen ammattialalta on saatu hävittää osaaminen ja lahjakkuus lähes kokonaan?
Ilmoita asiaton viesti
Syksyllä näyttäisi taas olevan tilaisuus hakea liiton jäseneksi. Valitettavan usein harrastelijoilla on epärealistinen kuva omasta lahjakkuudesta ja taiteensa tasosta. Ymmärän hyvin, että tällaiset halutaan pitää ammattiliiton ulkopuolella.
Ilmoita asiaton viesti
Jos viittaat minuun, niin vertaan teoksiani ja niiden ideoita ihan kenen tahansa taidemaalarin kanssa maailmassa avoimesti. Laitan tuossa iltapäivällä kahden jälkeen hieman perusteellisemman vastineen, nyt en kerkeä, joten odotetaan siihen asti!
Ilmoita asiaton viesti
En viitannut, en ole nähnyt teoksiasi luonnossa. Olisi aika idioottimaista arvioida niitä nettikuvien perusteella.
Ilmoita asiaton viesti
Minulle jäikin hieman ylimääräistä aikaa, joten vastaankin hetipaikalla.
Samaan aikaan kun taidemaalariliitto evää pääsyn maamme koulujärjestelmän virallisen tutkinnon omaavilta taidemaalareilta, se ottaa jäsenekseen ilman koulujärjestelmän virallisia tutkintoja olevia taidemaalareita. Ja tässä maassa virallisen koulujärjestelmän antama tutkinto on tae ammattitaidosta.
Tässä hieman esimerkkejä omista teoksistani.
http://aukea.net/nayta.php?teos=2568
http://aukea.net/nayta.php?teos=16941
http://aukea.net/nayta.php?teos=5414
http://www.harhakuva.org/view/120137
http://taiteilija.suntuubi.com/?cat=5&img=46
http://taiteilija.suntuubi.com/?cat=5&img=32
http://taiteilija.suntuubi.com/?cat=5&img=36
http://taiteilija.suntuubi.com/?cat=5&img=30
Tässä vielä muutama video, joissa näkyy tekeminen.
https://www.youtube.com/watch?v=XOfVWSA6bPc
https://www.youtube.com/watch?v=MMPNS0wvfpI
https://www.youtube.com/watch?v=abgXtk1hTjM
Minun teoksiani on noin viiden vuoden aikana väitetty väärennöksiksi, kaikilla suomalaisilla nettitaidepalstoilla joilla olen niitä esitellyt. Kymmenet taiteilijat ovat väittäneet ettei sellaisia teoksia kuin minä maalaan, kukaan pysty käsin maalaamaan. Tämä lienee vakuuttavin näyte ylivertaisesta osaamisesta ja lahjakkuudesta. Vaikka tokihan tiedän ettei suomessa saa itse sanoa, hei minä osaan työni älä tule minua neuvomaan. Alemmuuskompleksinen kansa ei kestä mitään huonommin kuin itseään osaavampia ja lahjakkaampia tekijöitä.
Ilmoita asiaton viesti
Suurin osa taiteen julkisesta tuesta menee sitä työtä tekevien ihmisten toimeentuloon – aika vähän taiteeseen itsessään. Taiteenteko onkin valtaosin työvoimakeskeistä, toisin kuin moni teollisuudenala.
Miten taide voisi ikinä uudistua, jos sen työn tekijöiden pitäisi tehdä ainoastaan suurta ja maksukykyistä yleisöä miellyttävää taidetta? Millä tavalla se voisi olla persoonallista? Onko sellainen edes taidetta, jonka lähtökohtana ja päämääränä on myynti – mahdollisimman iso sellainen?
Vastaan itse: ei.
Ilmoita asiaton viesti
Mark Anderson: ”Onko sellainen edes taidetta, jonka lähtökohtana ja päämääränä on myynti – mahdollisimman iso sellainen?”
Entä onko sellainen taide taidetta, joka ei kiinnosta ketään ja josta kukaan ei ole valmis maksamaan yhtään mitään?
Jos kaksi ihmistä rakentaa taloja ammatikseen, toinen tekee asuttavia taloja joita jokainen haluaa ostaa ja toinen hometaloja joita kukaan ei halua ostaa. Pitäisikö hometalojen tekijää rahoittaa julkisista varoista?
Ilmoita asiaton viesti
Taide ei ole yleensä käyttötavaraa, joten vertaus hometaloon ei toimi. Silloin kun taide on käyttötavaraa, se taide-osuus siinä on henkistä laatua. Taide voi joskus korvatakin käyttöominaisuudet, mutta harvemmin.
Onko sellainen taidetta joka on suunnattu sellaiselle väestönosalle, jolla ei ole varaa maksaa siitä? Ja onko vain sellainen taidetta, josta varakkaat ovat kiinnostuneet niin paljon, että hellittävät kukkaronnyörejään? Onko taiteen määrittely vain maksukykyisten asia?
Taide on jotain paljon arvokkaampaa kuin mitä rahalla voi mitata. Siksi sen alistaminen rahalle mitätöi sen.
Taiteilijan toimeentulo on sitäpaitsi aivan eri asia kuin rahan kahmiminen taidetta myymällä.
Ilmoita asiaton viesti
”Silloin kun taide on käyttötavaraa, se taide-osuus siinä on henkistä laatua.”
Taide ei ole pelkästään esineellistä ja juuri silloin se on henkistä laatua, ja luovuutta!
Ilmoita asiaton viesti
Mark Andersson: ”Taide ei ole yleensä käyttötavaraa, joten vertaus hometaloon ei toimi. Silloin kun taide on käyttötavaraa, se taide-osuus siinä on henkistä laatua. Taide voi joskus korvatakin käyttöominaisuudet, mutta harvemmin.”
On hieman vaikea hahmottaa mitä yrität sanoa, koska mielestäni nuo lauseesi ovat jotenkin ristiriidassa keskenään. Tokihan taide on käyttötavaraa, mutta sitä käytetään vain eri tavalla kuin esimerkiksi vaikkapa vasaraa. Taide on elämyksellistä, hämmästyksellistä ja ihasteltavaa käyttötavaraa. Näin myös hometalovertaus toimii aivan hyvin, koska jos taide ei herätä mitään, ei sillä ole myöskään sen enempää tarkoitusta kuin esimerkiksi hometalolla.
Ilmoita asiaton viesti
Kulttuuri ja taiteen panostukset tuskin valtionbudjettia isosti hetkauttavat. Tosin kun valtion velka nousee ylöspäin kuin raketti, kaikesta pitäisi säästää. Jos ei säästetä, Kreikan tie on entistä lähempänä. Tätähän sitä mediassa toitotetaan. Tosin saisikohan kreikkalaisia mielenosoittajia ja lakkoilijoita rauhoitettua taidemuseoissa ja musiikkielämyksissä. Jos ei katkaisemaan syöksykierteen.
Ilmoita asiaton viesti
Tarve luo luovuuta, jolloin itse byrokratia ja varsinkin sen kiertäminen ja kiusaaminen on yhtä muotoa luovuudesta. Sillä luovat ihmiset hän ovat laiskoja, sillä yrittävät keksiä millä voivat päästä vähemmällä. Toisaalta he eivät myöskään ole mukavuuden haluisin, sillä mukavuuden tavoittelu on liikaa työtä vaativa.
Ilmoita asiaton viesti
Kivat sulle!
Ilmoita asiaton viesti
Olehyvä vain☺
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoituksesta sai käsityksen, että haluaisit lisätä luovuutta valtion mahtikäskyillä ja pyrokraattisilla toimenpiteillä, eli sosiaalidemokraattisen politiikan keinoilla. Mielestäni ihmisten vapauden lisääminen on paras tapa lisätä luovuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Aha, hyvä. No mistäs se vapaus syntyy? Elämättömästä elämästä vai eletystä elämästä? Jatkuvan kasvun kulutushysteriasta, Suomen kokoisesta vienti ja tuonti -yrityksestä, Kokoomuksen mahtikäskyistä, talousihmeesta? Eikö talous synnytä talousahdinkoa, ja vaikka se olisikin vaan mielessä eikä todellisuutta, niin eikös se ole juuri vähän ahdistavaa? Eikö luovuus ja henkinen hyvinvointi poistaisi juuri sitä ahdistusta, jonka talous edellä kulkeminen aiheuttaa?
Vapaa mustalainen on tässä tapauksessa järjestelmää edellä luovuus- ja vapauskäsitteissä. Olen kokenut senkin. Nyt olemme vain yksi yhteiskunnan olematon ratas, mutta… Minä en ole ryppyotsainen, ja sisälläni sykkii nuori mies. Eikö se juuri ole sitä vapautta? Elämänilo!
No ei se mitään. Ollaan ystäviä!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, hyvä kirjoitus, terveillä arvoilla! On kuitenkin epärealistista ja turhan jyrkkää vaatia nelinkertaistamaan yhtään mitään, se vie keskustelun ihan väärille urille.Vaikka itse ymmärrän tämän ehdotuksen tarkoituksena olevan ihmisten herättely.
Jos lähdettäisiin siitä, että pyrittäisiin edes nykyisiä päätöksiä järkeistämään ja tukemaan kulttuurin ja taiteiden harrastamista ja painopisteenä erityisesti nuoret ja kulttuuri, taiteet joita nuoret suosivat.
Esimerkkinä keskustakirjasto, joka on tosi ”kiva” ja ”hieno” hanke… mutta tarvitsisimme sitäkin enemmän nuorisotaloja, bändeille treenipaikkoja ja sen sellaisia tiloja.
Harrastukset, musiikki vaikkapa, on erinomainen keino pitää nuoria luovina ja tekemässä jotakin tuottavaa ja järkevää.
Ilmoita asiaton viesti
Olen monissa asioissa kanssasi samaa mieltä. On tärkeä muistaa, että ei ole kysymys vaan taiteesta, vaan luovuudesta, hyvästä elämän laadusta ja asenteesta. Silloin kun puhutaan laajassa merkityksessä luovuudesta, se on suora yhtälö nuoriin, tulevaisuuden pääomaan.
Itse asiassa kulttuuribudjetin monikertaistamista vaati myös entinen kulttuuriministerimme Claes Andersson pari viikkoa sitten aamu TV:ssä. Ajatus ei ole täysin tuulesta temmattu. Kulttuuriin panostaminen lisää työpaikkoja ja luotsaa tulevaisuuden rakenteisiin ja tulevaisuuden työhön. Se ei ole mistään pois, vaan se rikastuttaa myös materiaaliseesti Suomea, ei pelkästään henkisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Kansalaiset, keisarilta on käynyt käsky. ”Nyt kaikkien on luotava.”
Luomisen tulee tapahtua säädöksissä annettujen ohjeiden mukaan.
– Luomisen on oltava tasa-arvoista, ja monikulttuurista.
– Luomiseen on käytettävä 40 tuntia viikosssa.
– Yliluominen ilman erillistä lupaa on kiellettyty.
– Aliluomisesta määrätään säänösten mukainen rangaistus.
– Harmaan luomisen vähentämiseksi, asetetaan harmaaluomista selvittelevä komitea.
– Verovapaan luovuuden tuonti EU-maiden olkopuolelta kielletään.
– Tallinnan laivoilla sallitaan luovuus luomisaikojen ulkopuolella.
– Vähemistöluomista varten perustetaan vähemmistöluomisen valtuutetun toimisto.
– Vihaluominen on kielletty ankaran rangaistuksen uhalla.
– Peruskouluihin tulee kaikille asteille pakkoluovuus.
– Virkamiehiltä vaaditaan suoritettu luovuustutkinto.
– Lumen luominen kielletään, ilman erllistä lumenluontilupaa.
– Valitaan vuosittain Miss Luova Suomi.
– Kesko lanseeraa Pirkka-luovuuden
ou jee.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Jukka, murisijan ja marisijan katkeralta tieltä luovuuden tielle!
Ilmoita asiaton viesti
Luovuus on liian rankkaa, rutiseminen tulee laiskalta luonnostaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tuota ei voi kiistää!
Ilmoita asiaton viesti
Otanpa tässä esille julkisella rahalla toteutetun taiteen ongelmia.
http://alastonkriitikko.blogspot.fi/search/label/O…
Maamme tunetuin taidekriitikko Otso Kantokorpi paneutuu blogissaan taiteen jälkimarkkinoihin ja ottaa esille suomalaisen taiteilijan jonka teoksia on ostettu kaikkiin museoihin ja julkisiin kokoelmiin julkisella rahalla. Samoin kyseinen taidemaalari on koko ikänsä tehnyt taidettaan julkisella rahalla, hän on muunmuassa nauttinut yhtäjaksoisen viidentoista vuoden valtion taiteilija-apurahaputken, luitte aivan oikein, siis yhtäjaksoisen viidentoista vuoden valtion taiteilija-apurahaputken.
Huolimatta valtavasta julkisesta panoksesta tämän taiteilijan kohdalla, ei hänen taiteelleen löydy niin sanottuja jälkimarkkinoita.
Samaan aikaan Huutokauppakeisari kertoo juttunsa lopussa että jos hän sijoittaisi tällä hetkellä taiteeseen, hän ostaisi kaikkien taidepiirien hyljeksimän Juhani Palmun saman ajankohdan 70-80 lukujen taidetta, koska sen hinta on nousussa ja sille taiteelle löytyy kysyntää.
http://www.iltasanomat.fi/asuminen/art-14242380654…
Miten tämä on mahdollista, kaikki viralliset tunnustukset ja apurahat saaneen ja kaikkiin museoihin ja julkisiin kokoelmiin ostetun taiteilijan vanhoille teoksille ei löydy jälkimarkkinoita, kun samaan aikaan kaikkien taidepiirien vuosikymmeniä hyljeksimän ja selkäänpuukottaman taiteilijan teoksille löytyy jälkimarkkkinat ja hinnatkin ovat nousussa?
Olisiko virallisten taidepiirien silmät sokaissut ilmainen julkinen raha, jota on saatu myöntää sisäpiireissä kaverilta kaverille taiteen virkamiesten omien mieltymysten mukaisesti ja ansiot onkin annettu aivan muiden seikkojen perusteella kuin taiteellisten ansioiden, lahjakkuuden, osaamisen ja yritteliäisyyden? Aivan kuin hiekkalaatikon lapset leikkisivät julkisella rahalla leikkejä aikuisten lasten hiekkalaatikolla ja unohtaisivat kokonaan sen asian miksi taidetta julkisella rahalla rahoitetaan!
Otso Kantokorpi kertoo esille ottamansa taiteilijan olevan hyvä ihminen ja myös hyvä taiteilija, ja kertoo myös olevansa taidekriitikko ja tunnistavansa hyvän taiteilijan tästä syystä. Mutta voisiko maamme tunnetuin taidekriitikko Otso Kantokorpi olla kenties väärässä molemmissa asioissa? Voisiko Kantokorven mielipidettä ohjailla henkilökohtainen kymmenien vuosien kaveruus, tai niin kuin vasemmistopiireissä sanotaan -toveruus-, kyseisen taiteilijan kanssa? Voisiko Kantokorven tapauksessa myös avoimen kilpailun puute olla se ratkaiseva tekijä ja maamme tunnetuimmaksi taidekriitikoksi onkin ajautunut hyvin keskinkertainen taideasiantuntija?
Ja mikä onkaan hyvä ihminen, suomi on täynnä kovaa työtä tekeviä hyviä ihmisiä, jotka tuottavat erilaisia palveluita jotka ovat kansalaisille hyödyksi. Mutta voidaanko sellaiseksi laskea julkisella rahalla koko ikänsä taidetta tuottanut taiteilija, jonka teokset eivät koskaan ole lyöneet itseään läpi, niin että suuri yleisö ostaisi niitä vapaaehtoisesti itselleen? Toki huonona taiteilijana on vähemmän haitaksi yhteiskunnalle, kuin esimerkiksi huonona lääkärinä tai asianajajana, hehän voisivat aiheuttaa todellista vahinkoa.
Taide on maassamme yhtä vapaata kuin on keskustelukin Otso Kantokorven blogissa, kaikki vastaukset on poistettu!
Ilmoita asiaton viesti
Kulttuuria tuetaan valtion varoista aivan järjettömillä summilla: Musiikkitalo, Kiasma, Oopperatalo… Kulttuuritaloja joka taajamassa. Varsinaisen taiteen tekemiseen rahaa ei sitten löydykään, sen esittämiseen tarkoitetut salit vievät pääosan.
Nämä muutamat mammuttihankkeet ovat haukanneet valtaosan kulttuurirahoistamme ja niillä on saatu muutamille prosenteille kansalaisistamme paikkoja, joissa voivat kulttuuriin tutustua. Suurimmalle osalle kansasta nuo kulttuurimonumentit jäävät ikuisesti vieraiksi, käymättömiksi paikoiksi.
Rahaa siis käytetään jo nyt. Käytetäänkö se väärin?
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin, ymmärsit sataprosenttisesti mitä puhuin: pitää yhdistyä näkemys ja tavoite. Tätä olen juuri tarkoittanut, kun tietyt päättäjät puhuvat rakenneuudistuksesta: entiset kulissit sorretaan ja niiden tilalle rakennetaan entistä ehommat, vaikka meillä on jo nyt suhteessa kansan tarpeisiin liian suuret kulissit, liian suuret monumentit, jotka palvelevat vain minimaalista kansanosaa. Jos ja kun minusta tulee kulttuuriministeri rahat jaetaan itse tekijöille.
Tätä olen tarkoittanut myös sillä, kun olen puhunut eri artikkeleissa ja kirjoituksissa siitä, että taide ja luovuus on imetty byrokratian symbioosiin. Itse taiteilijat pääsevät esim. kirjastoihin luennoimaan joko ilmaiseksi tai minimipalkalla, kun byrokraatit nostavat kuukausipalkkaa. Vastakkainasettelu ei kuitenkaan saa olla byrokraatit vs. taiteilijat. Mutta luovuus byrokratian symbioosista itse taiteilijoille. Toisin sanoen rahat nuorille, tulevlle pääomalle, itse taiteilijoille, jotka luovat ja kehittävät projekteja, edistävät innovaatiota, josta byrokraatit puhuvat ymmärtämättä, että innovaatio on luovuuslähtöistä, itse taiteilijoilta.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että kulttuuriin, luovuuteen ja innovaatioon on panostettava. Eri ministeriöiden täytyy yhdistyä 2-4 kertaistaa kulttuuribudjettimme, jolla luodaan uutta pääomaa, ja työpaikkoja, jotka vastaavat kehittyneen yhteiskunnan todellisuutta. Luovuus elämän keskiöön, sieltä se on lähtenytkin ja sinne sen täytyy palata! Porvarit monumentisoivat kaiken, mutta eihän ne ole tarkoitettu kansalle. Ja tässä ei puhuta korkeakulttuuria vastaan. Korkeakulttuuri lähtee nimenomaan maanläheisyydestä, ja sitä luo itse kansa, ei vempaimet, ei vekselit!, eikä mitkään kulissit.
En edes puhu snobismiakaan vastaan, on hyvä olla mielikuvitusta. Useinkin kuvitellaan itsensä ja maailma paremmaksi mitä se on. Mutta kuitelmissakaan ei saa unohtaa maanläheisyyttä. Ja taiteen alkuperäistä tarkoitusta. Ihminen on kauneus, ja ihminen elämän keskiöön. Sitä on taide.
Ilmoita asiaton viesti
Voin lukiokulmasta asiaa katsoneeni, että Suomen koulujärjestelmässä ollaan usein hyvin vahvasti luovuutta ja innovatiivisuutta tukevia aineita vastaan. Lukiossa ollessani olen saanut nauttia ilmiöstä, jossa ihmisiltä kielletään taideaineiden kurssit ja pyritään antamaan tilalle jotakin, joka ei ole pakollista, mutta ”voisi olla paljon parempi jos nyt vaan kävisit tämän.” Samaa ilmiötä on myös muissa kouluissa: taito- ja taideaineet jäävät usein tieteellisempien aineiden jalkoihin. Tämä on paha, sillä jos huomioidaan älykkyyden olevan moniulottuvuudellinen asia, niin taidepuolen taitojen kehityksen tukeminen on lukioikäisten (ja tietysti muidenkin, mutta…) parissa vähintäänkin yhtä tärkeää kuin mitä on opettaa filosofian perusteet. Jokin tässä nyt siis taitaa olla mätänä.
Ilmoita asiaton viesti
Hienoa, nyt päästään keskustelun keskiöön. Puhutaan itse asiasta, eikä asian vierestä. Puhutaan koko luomakunnan ja ihmisen elämänkaaresta, jonka ei pitäisi olla vähäpätöinen asia kellekään.
Sellaisen asian keskustelun keskiöön, joka puuttuu politiikan tekijöiltä, koulutuksen keskiöstä, byrokratian keskiöstä. Koska tässä tulee jälleen esille se, että Suomi on luovuuden vastainen maa, jota millään ei myönnetä, mutta jota yritetäänkompata monumenteilla, kuolleilla arvoilla: betonilla ja raudalla, kumisevilla taloilla, ikään kuin se olisi luovuuden happy end, ja niinhän se onkin, jos ei satu omistamaan sielua, arvoja, ja tunneälyä.
Vuonna 2010 haastoin monikulttuuristen valtioiden koulutusjärjestelmän, ja kirjoitin teoksen Kokemuspohjainen filosofia, joka julkaistiin keväällä 2012 (ntamo). Kyseisen poleemisen teoksen tarkoitus on selvittää, muuttaa ja kehittää kasvatuksen ja oppimisen käsitteitä ja käytäntöjä. Teoreettispainotteinen koulutusjärjestelmä syrjäyttää taiteellisesti lahjakkaita tai poikkeavia nuoria. He kokevat tietynlaista ulkopuolisuutta ja ovat siksi vaarassa vieraantua yhteisöistä ja yhteiskunnasta. Yhteisöllisyys on modernissa Euroopassa hajoamassa ja henkis-sosiaalinen kulttuuri menettänyt arvonsa. Vähemmistöihin kuuluvilla ja luovuushakuisilla nuorilla ei ole usein tietä jota kulkea.
Tunneäly ei tunnu kelpaa koululle, se kelpaa ainoastaan markkinataloudelle, silä raha on herkkä, se ymmärtää, että kulttuuri luo innovatiivisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Perustulo olisi tehokkain tapa lisätä luovuutta. Kun ”henkiinjääminen” on varmistettu taiteilijat, yrittäjät ja yliopistotutkijat voisivat keskittyä kehittelemään luovia ideoita.
Ilmoita asiaton viesti
Niin hyvä kuin se olisikin, on perustulo mielestäni passisoivaa, yhtä lailla kuin passiivinen sosiaaliavustus: molemmat luovat vapaamatkustajia! Jos sellaista kuin perustuloa harkittaisiin, tai että se olisi olemassa, sen tulisi olla työhön kannustavaa, ei passivoivaa. Kaiken tukemisen pitää olla työntekoon kannustavaa: suorituksiin liittyvää tuloa. Suortukset pitää määritellä yksilöllisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Yleisesti voitaisiin todeta että ihmiset jotka pitävät perustuloa passivoivana, uskovat ihmisten olevan luonnostaan laiskoja ja saamattomia. Kun taas perustuloa aktivoivana pitävät uskovat ihmisten olevan luonnostaan aktiivisia ja ahkeria. Jokainen meistä hahmottaa maailmankuvaansa omien kokemusten ja tuntemustensa kautta.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi on yhdistysten ja liittojen luvattu maa. Siinä mielessä ne voisi kärsiä inflaation. Mutta jos ne kärsii inflaation ammatillisessa mielessä, ja jos ne rupeavat jaottelemaan taiteilijoita paperiviisaasti koulutuksen tai ei koulutuksen perusteella, silloin ne tekevät itsensä täysin tarpeettomiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä blogikirjoituksessa esitin, onko Suomi luouusvastainen. Puhuin siis luovuudesta. En välttämättä raamitetuista teoksista. Enkä kirjojen kansien sisällöstä. Eikö luovuus ole suurempi asia? Mulle se käsitteenä sitä juuri on. Se on esimerkiksi tosikkomaisuuden ja ryppyotsaisuuden vastakohta. Se tarkoittaa myös sitä, että kysymys ei ole siitä, mitä minä olen vaan mitä me kaikki olemme, huomioon ottamista. Se ei ole klikkiytymistä – meille, teille politiikkaa. Kansa voi olla luova tai epäluova. Jos se on luova, se ei tarvitse niin paljoa kulisseja, raameja, byrokratiaa ja muotoseikkoja. Mutta jos se ei ole luova,s e tarvitsee näitä kaikkia kiihtyvässä tahdissa. Haluan sanoa, kaikki ihmiset ovat luovia. Koulumaailmamme ja yhteiskunta ei vaan kykene erottamaan eri osaamisalueita.
Ilmoita asiaton viesti
Luovuus on vapauteen ja älykkyyteen liittyvä kyky nähdä uusia asiayhteyksiä (assosiaatioita), kehittää epätavallisia ideoita, käsitteitä, tekniikoita ja intuitiota sekä etääntyä tavanomaisista ajatusradoista.Wiki
Lapset kokeilevat kaikenlaista ja saavat hassuja tuloksia, mutta luovuus on katsojan, etenkin vanhempien silmissä. Asiaa hämää se, että moderni taide tuntuu joistakin samanlaiselta kuin lasten tekeleet.
Mutta jos mennään vaikka musiikkiin, eivät lapset pysty ilman koulutusta mihinkään. Musiikissa ei voi hämätä niinkuin kuvaamataiteissa.
Oman työnsä arviointi on yksi luovan työn osa. Lapset eivät siihen pysty keskeneräisen osaamisensa vuoksi. Taiteet ovat etiikan teknologiaa. Lapsilla elämänkatsomus ja etiikka ovat vasta muotoutumassa.
Eikä koulu pilaa lasten luovuutta. Luovuudesta voi puhua vasta sitten on hallussa on tekniikka luovuuden ilmaisemiseen.
Tietokoneet tekevät lasten kehittymisen luoviksi entistä ongelmallisemmaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kuulostaa itsetarkoitukselliselta, monumentaaliselta ja elämästä vieraantuneelta puheelta – kulissirakkaudelta! Luovuus liity välttämättä laisinkaan älykkyyttä. Ja mikä on älykkyyttä: paperiviisaus on eri asia kuin älykkyys.
Ilmoita asiaton viesti
Luovuutta on monenlaista ja myös älykkyyttä. Mutta annapa sellainen määritelmä, jonka perusteella lapset ovat luovia.
Ilmoita asiaton viesti
Ks. Ossin kommentti alla.
Ilmoita asiaton viesti
Sanoisin, että suomalaiset eivät vihaa luovuutta vaan suomalaiset eivät ymmärrä mitä luovuus on ja kuinka sitä ruokkia sitä. Ongelma on, että suomalaiset rakastavat järjestystä ja kuria, jopa niin pitkälle että se muuttuu negatiiviseksi, luovuutta rajoittavaksi järjestykseksi. Luovuus edellyttää ennustamattomuutta, ennalta-arvaamattomuutta, kaaosta, hyppyä tuntemattomaan. Suomalaisten turvallisuushakuisuus haittaa myös niiden paljon kaivattujen innovaatioiden syntymistä. Jotta löytyisi innovaatio (jota kukaan muu ei ole jo sellaisenaan keksinyt), on mentävä paikkaan jossa ei ole ennen käyty. On hiihdettävä paikkaan jota ei ole aurattu ja jonne ei ole latua. Luovuuteen ja siihen kytkeytyvään innovaatioiden metsästykseen liittyy aina eksymisen ja epäonnistumisen riski. Usein keksinnötkin syntyvät vahingossa, etsien alunperin jotain aivan muuta mitä lopulta keksittiin.
Suomalaisten pitäisi ottaa enemmän mallia (periaatteen tasolla) vaikkapa Yhdysvalloista. Esimerkiksi Internet on syntynyt siten, että se oli yksi ”huuhaaprojekti” lukemattomien muiden Yhdysvaltain asevoimien rahoittamien projektien joukossa. Internetin esiversio Arpanet sai rahoitusta samasta kassasta jolla rahoitettiin mm. tutkimusta kanojen tappamisesta ajatusten voimalla. Kanoja ei saatu tapettua, mutta syntyi Internet. Amerkkalaiset eivät laittaneet kaikkia munia samaan koriin, joten lopulta syntyi jotain mullistavaa. Suomalaiset yrittävät ennustaa liikaa, laskelmoida ”mikä voisi olla seuraava hitti”. Tämä näkyy hyvin myös suhtautumisessa Euroviisuihin. Vaikka kuinka moni ”tietäjä” oli satavarma, ettei Lordi voi voittaa Euroviisuissa ja että sinne täytyisi lähettää joku muu jolla on ”paremmat mahdollisuudet”. Vastaavasti muilla, asiantuntijaraatien ehdokkailla on menty viisuihin monta kertaa lähes voitonvarmoina ”nyt me hoidetaan homma kotiin”-asenteella. Ja taas on oltu siellä viimeisinä pistesijoilla.
Ilmoita asiaton viesti
Viisaita sanoja, ja tässä yhteydessä halaun vielä sanoa luovuudesta, että kylmä äly voi olla päinvastoin luovuuden vastakohta. Viisaus sen sijaan saattaa olla luovuutta. Kuten tässä kirjoituksessasi, osut asian ytimeen siinä, että Suomi ei ole luovuuden vastainen, vaan luovuus on liian pelottavaa, se on uutta, se on sitä, ettei olla omalla mukavuusalueellaa, ja kuinka moni meistä uskaltaa siirtyä omalle epämukavuusalueelleen.
Ilmoita asiaton viesti
Muuten samaa mieltä, mutta mielestäni tuo mainitsemasi kuvataiteessa ”hämääminen” on helppoa populismia. Otetaan esimerkiksi abstrakti taide. On hirveän helppoa mennä sanomaan abstraktin taiteen näyttelyn kierrettyään, että ”kyllä minäkin tuollaista osaisin tehdä”. Kyseinen kommentti paljastaa, ettei kyseinen henkilö ole koskaan kunnolla yrittänytkään. Eivät abstraktin kuvataiteen tekijätkään tee töitään liukuhihnalta ja laita niitä samantien näyttelyyn. Sekä taitelijan oman, että muiden kriitikoiden (näyttelyn järjestäjät, galleristit) seulan läpi menee monia töitä. Tietysti joku teos voi olla syntynyt ”sotkemalla” tai vaikka maalipurkkeja kankaalle heittelemällä, mutta lopputuloksen pitää oikeasti olla näyttävä ja jollain tasolla kiinnostava. Siinä on oltava esimerkiksi kiinnostavaa pintaa, tekstuuria, muotoa ja väriä – jotain mikä säväyttää.
Eräs valokuvausta harrastanut tuttuni kiersi kerran minun ja vaimoni kanssa Tampereen taidemuseossa olleen valokuvanäyttelyn. Näyttelyssä oli yhdeltä valokuvaajalta lasilevyille vedostettuja abstrakteja, hyvin monisävyisiä töitä. Minusta ne olivat kiinnostavia ja ymmärsin heti, ettei niiden tekeminen suinkaan ollut yksinkertaista. Valokuvausta harrastava tuttuni ei niistä pitänyt yhtään koska ne eivät olleet esittäviä ja tokaisi väheksyvään sävyyn ”tuollaisia voisin minäkin tehdä”. Kysyin, että miksi et ole tehnyt. Vastaus oli ”en jaksa”. Mitäpä tuohon voi enää sanoa. Yhdensorttista ylimielisyyttä se on tuokin. Ei ymmärretä, että yksinkertaisenkin työn tekemisen eteen joutuu usein tekemään paljon työtä. Luova voi olla monella tavalla ja tästä syystä eri tavalla luovat ihmiset usein ymmärtävät tämän seikan. Esimerkiksi tuntemani tilastotieteen professori sanoi kerran kuvataiteesta, että ”vaatii taitoa saada jokin näyttämään helpommalta kuin mitä se oikeasti on”. Suomessa tilastotieteilijän luovuutta ja vaivannäköä tuskin kukaan lähtisi kyseenalaistamaan, mutta taiteen saralla tämä on suorastaan maan tapa olipa. Se kertoo juuri suomalaisten arvostuksista ja ennen kaikkea taiteen arvostuksen puutteesta.
Ilmoita asiaton viesti
Uskaltaisin taidemaalarina kuitenkin väittää että esittävän taiteen tekeminen on huomattavasti vaikeampaa, kuin ei esittävän taiteen tekeminen. Uskaltaisin myös väittää että esittävän taiteen kohdalla taiteilijan ammattitaitoa ja lahjakkuutta on paljon helpompi arvioida. Eli ei esittävällä taiteella on paljon helpompi päteä ilman oikeata osaamista ja huijata katsojaa. Esimerkiksi Dali oli sitä mieltä että jos taideteos ei esitä mitään, ei se esitä silloin taidettakaan.
Saksalaiselle nykytaiteen asiantuntijalle esiteltiin useita teoksia ja kysyttiin kuka hänen mielestään olisi mahdollisesti teokset maalannut? Tarkan tutkimuksen ja analysoinnin jälkeen nykytaiteen asiantuntija päätyi siihen että teokset oli maalannut eräs nykytaiteen suurista nimistä Ernst Wilhelm Nay. Todellisuudessa teokset oli maalannut Saksalaisen Hallen eläintarhan naarassimpanssi nimeltään Banghi. Joten nykytaide ja sen asiantuntijat ovat eksyneet hyvin kauas itse taiteesta. Jos simpanssikin pystyy tekemään vastaavia teoksia kuin nykytaiteen suuri nimi, ollaan arvostuksissa todella hukassa.
Ilmoita asiaton viesti
Se on totta, että esittävän taiteen tekemiseen liittyy täysin omanlaiset haasteensa. Tämä ei kuitenkaan sulje pois edellisen kommenttini pointtia. On hirvittävän helppo vähätellä toisen työtä jos se vaikuttaa ulospäin jotenkin helpolta. Tämä koskee muitakin. Esimerkiksi kääntämistä monet pitävät jonain mitä voi tehdä tuosta vain vasemmalla kädellä. Verkossa levitetään kääntäjien ”käännöskukkasia” joille nauretaan: eikö ne osaa ollenkaan! Tämä kohottaa sitten usein huonoitsetuntoisten suomalaisten itsetuntoa edes hetkeksi. Minäkin osaan englantia niin olisin tehnyt paljon paremmat tekstitykset! Samalla unohdetaan tyystin useampikin asia. Esimerkiksi tekstitysten tekeminen on todella vaativaa työtä, sillä siinä joutuu tiivistämään valtavasti. Se edellyttää myös usein myös laajaa sivistystä ja mahdollisesti eri kielimurteiden osaamista. Espanjalaista Serranon perhettä tekstitti useampi kääntäjä ja jos lasketaan vielä mukaan avustajat joita käytettiin erikoisosaamista vaativissa kohdissa, nousi porukan koko jo yli kymmenen. Tästä huolimatta suomalaiset kuvittelevat, että ”kaikki osaavat englantia” ja tästä vetävät sellaisen johtopäätöksen, että jokainen englantia osaava osaa myös automaattisesti kääntää. Ei osaa. Joka ei usko, olkoon hyvä ja yrittäköön. Vaikka esittävän kuvataiteen tekeminen voi olla monellakin tapaa haasteellisempaa, eipä moni amatöörikriitikko saisi kovin kaksisia abstrejakaan töitä aikaiseksi vaikka kuinka sanoisi ”minäkin voisin tehdä tuollaista”.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni kaksi ensimmäistä lausettasi kumoutuu loppukirjoituksellasi erinomaisesti, lukuunottamatta viimeistä lausetta joka taas tukee kahta ensimmäistä. Ja miksei amatööri pystyisi tekemään varteenotetavaa ei esittävää taidetta, jos kerran simpanssikin pystyy siihen jopa niin erehdyttävästi, että jopa nykytaiteen asiantuntijakin erehtyy?
Ilmoita asiaton viesti
Tietysti pystyy. Mielestäni erinomaista taidetta tulee myös ”amatööreiltä” joita joskus kutsutaan myös ite-taiteilijoiksi. Mutta ei se niidenkään erinomainen taide yleensä synny tyhjästä, tosta vaan hutaisten. Sen eteen on nähty työtä, usein todella paljonkin. Ja juuri tuota työtä vähätellään kun nyrpistellään nokkaa ja sanotaan, että ”itsekin osaisin tehdä tuollaista”. Mielestäni tuo Tampereen taidemuseossa ollut näyttely oli tästä erinomainen esimerkki. Ne lasilevyille vedostetut abstraktit valokuvat olivat äärimmäisen sävykkäitä, väreiltään mielenkiintoisia ja mietin, että mitenhän ne on tehty. Oletko sinä valnis sanomaan tuolta istumalta, että niiden tekeminen olisi helppoa? Moni on juuri siksi kun ei käsitä miten paljon työtä moisen takana on voinut olla. Ja kuten sanoin, sama pätee kääntämiseen. Moni luulee, että kääntämisessä riittää sanakirjan selaus ja yksi yhteen kääntäminen sen avulla. Ei riitä. Kääntäjän on ymmärrettävä mitä alkuperäisessä tekstissä sanotaan ja sen jälkeen kirjoittaa se uudelleen kielellä jossa kyseinen asia ilmaistaan usein eri tavalla. Tästä syystä suurin osa englantia osaavista suomalaisista eivät osaa kääntää englannista suomeksi. Virheitä kääntäjät tietysti tekevät, mutta siksi se onkin niin äärimmäisen epäkiitollinen ammatti kun virheet jäävät näkyviin ja niitä ei ikään kuin saisi olla yhtään. Vaikka työtaakka ja aikataulut voivat olla todella epäinhimilliset.
Vielä siis korostan, etten itse lähtenyt tässä puhumaan minkään sortin amatöörit vs. ammattitaiteilijat -asetelman puolesta. Sen sijaan kyseenalaistan sen, ettei toisen tekemää työtä arvosteta kun ei ymmärretä millaista kyseisen työn tekeminen tosiasiassa on. Eri ammatit eivät ole tässä asiassa tasa-arvoisia. Suomessa juuri taiteilijoita voidaan pitää huijareina joiden kaikki työ on pelkkää silmänkääntötemppua, eikä kompetenssia ole ollenkaan. Samalla tavoin kääntäjien kompetenssi usein kyseenalaistetaan ja kuvitellaan, että itse tekisin parempaa. Joopa joo ja lehmät lentää.
Ilmoita asiaton viesti
Minun on vaikea ottaa kantaa valokuvateoksiin joita en ole nähnyt. Mutta mielestäni työmäärä ei aina ratkaise taideteoksen arvoa, koska joku voi päästä paljon parempaan tulokseen paljon pienemmällä työmäärällä kuin joku toinen isolla työmäärällä. Joku huipputekninenosaaja tekee paljon helpommin ja nopeammin vastaavan teoksen kuin vähemmän tekninenosaaja. Taiteessa on myös käsite ylityöstetty.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kukaan sanonut, että se ratkaisee taideteoksen arvoa. Kyse oli siitä, että myös yksinkertainen ja pelkistetty ilmaisu voi edellyttää kovaa työtä. Ja sen työn vähättelyä minä lähdin arvostelemaan. Tietysti on kaikenlaisia tyyppejä, niitäkin jotka yrittävät selittää paskaa purkissa taiteeksi, mutta paljon enemmän on hienoa ei-esittävää taidetta joka on ihan oikeasti mietittyä ja vaativaa tehdä. Ja kuten sanoit, vaatii ammattitaitoa myös lopettaa työstäminen ajoissa ettei sorru juuri tuohon ylityöstämiseen. Mutta ymmärtänet mitä oikein tarkoitin tuolla toisten työn vähättelyllä. Maailma on täynnä ihmisiä jotka sanovat jos yhdestäkin toisesta asiasta ”minä tekisin paremmin”, mutta eivätpä sen sijaan tee juuri mitään muuta kuin soittavat suutaan tuolla tavoin. Amatööritaiteilijaksi on tietysti helppo ryhtyä kenen hyvänsä, mutta amatöörikriitikoksi on vieläkin helpompaa. Riittää kun laukoo omia subjektiviisia näkemyksiään riittävän vuolaasti ylimielisinä, absoluuttisina totuuksina.
Ilmoita asiaton viesti
Toki ymmärrän mitä tarkoitat toisten työn vähättelyllä, kuten myös miten helppoa on ryhtyä amatöörikriitikoksi. Kerronpa hauskan tarinan joka sivuaa aihetta.
Olin useita vuosia sitten tuuraamassa erästä kiertävää taidekauppiasta, joka aina välillä kävi meilläpäin myymässä eri taiteilijoiden teoksia. Eräänä päivänä kun olin taas häntä tuuraamassa, kun hänellä oli muita asioita hoidettavanaan. Tuli paikalle 50-60 vuoden välissä iältään oleva nainen pienessä sievässä ja kierteli katsomassa seinällä roikkuvia teoksia. Nähdessään Juhani Palmun latomaiseman, hän alkoi tiukasti väittää teoksen olevan väärennetty.
Kyselin häneltä ihmeissäni perusteita hänen väitteelleen ja nainen kertoi nähneensä aikaisemmin Palmun tauluja ja ne olivat kuulemma paljon paremmin maalattuja, samoin hän väitti ettei Palmun nimikirjoituskaan ollut aito, koska se oli tikkukirjaimin tehty. Minua alkoi naurattamaan ja kaivoin esille Palmun kirjan jossa oli hänen teoksiaan. Näytin kirjan naiselle ja hänen ilmeensä oli kyllä äärimmäisen hauskan näköinen kun hän selasi kirjaa. Hyvin hämmentyneenä hän poistui hetken päästä vaiteliaana paikalta ja hänestä näki miten hän kuumeisesti mietti asiaa lähtiessään.
Uskoisin ettei nainen ollut koskaan aikaisemmin nähnyt Palmun teoksia, oli vain kuullut hänestä juttuja tai lukenut otsikoita naisten- tai iltapäivälehtien etusivuilta ja vetänyt johtopäätökset itse hänen teostensa laadusta. Kun hän sitten sattui näkemään teoksen livenä, se varmaan oli pahasti ristiriidassa hänen muodostamastaan käsityksestä Palmun teoksista ja alkoi siksi väittämään teosta väärennetyksi. Kun hänelle sitten valkeni totuus Palmun kirjaa selatessa, hän ei varmaan meinannut uskoa silmiään, riitasointu kuvitellun ja totuuden kanssa oli varmaan melkoinen.
Ilmoita asiaton viesti
Kertaus:
Lapset kokeilevat kaikenlaista ja saavat hassuja tuloksia, mutta luovuus on katsojan, etenkin vanhempien silmissä. Asiaa hämää se, että moderni taide tuntuu ***joistakin*** samanlaiselta kuin lasten tekeleet.
Ilmoita asiaton viesti