Konkretiasta luovuuteen
Kun meidän pitäisi puhua luovuudesta, puhumme konkretiasta luovuuden vastakohtana. Kun meidän pitäisi puhua merkityksillä ja arvoilla, toistamme oikeiston perässä prosenttilukuja ja tilastoja. Konkretiaa ei ole olemassa. Mutta luovuus on olemassa.
Ensinnäkin konkretia ei ole absoluuttinen totuus, vaikka tosikot niin väittävät, kun eivät muusta tiedä. Mitä tarkoitan? No sitä, että niin sanottu konkretia pitää haastaa. Kenen konkretiasta on kysymys poliittisesti ja byrokraattisesti? Entä koulutuksellisesti? Onko kysymys valtademokratian konkretiasta vai demokratian konkretiasta? Onko kyse luokkayhteiskunnan konkretiasta: rahat parempiin suihin? Vai onko kyse syrjäytyneiden konkretiasta?
Onko monikulttuurisessa Euroopassa, joka ei ole tunnustanut monikulttuurisuutta, kyse valtaväestön konkretiasta vai vähemmistöjen konkretiasta? Jos mikä, niin konkretia on sana, jonka tarkoitus on johtaa meitä harhaan. Samoin kuin ”suvaitsevaisuus” konkretia on sukua ”totuudelle”. Ja totuus on, että konkretia painii samassa sarjassa kuin veteen piirretty viiva.
Mikä sitten on konkreettista? Se on konkreettista, että köyhiä on olemassa ja että köyhiin ei ole varaa. Se on konkreettista, että rikkaita on olemassa ja heihin meillä on varaa. Se on konkretiaa, että tunneäly on olemassa. Ja se on konkretiaa, että arvot ovat olemassa – ne on vain unohdettu, eikä niitä käytetä. Äänestätkö sinä tulevissa vaaleissa ihmistä vai tilastotiedettä ja prosenttilukuja?
Konkretialla päättäjät hämäävät kansaa, ja piilottavat sen, että konkretian takana ei ole yhtään mitään, ei merkityksiä, arvoja. Mitä jos lakkaisimme olemasta fiksuja, kaikkitietäviä, ja olisimme ihmisiä, jotka ajattelevat. Ihmisiä, jotka ajattelevat sitä, mikä on kansan paras. Jos tietävyyden sijaan panostaisimmekin luovuuteen innovaatioiden edellyttäjänä. Mitä jos lähtisimme siitä, että opetus- ja koulutusjärjestelmämme kannustaisi arvokeskusteluun ja luovuuteen.
Konkretia, kuten byrokratia ovat oikeistolaista politiikkaa, ase heikoimmin pärjääviä ja vähemmistöjä vastaan. Suomen tulevaisuus rakennetaan merkityksillä ja arvoilla.
Mitä on luovuus?
Työttömät ovat puolen miljoonan vähemmistö – perhekuntineen ja läheisineen aika suuri siis. Kuka ehdokkaista ottaa heidät tosissaan?
Mitä tämä tarkoittaa: ”Konkretia, kuten byrokratia ovat oikeistolaista politiikkaa”?
”Mitä jos lähtisimme siitä, että opetus- ja koulutusjärjestelmämme kannustaisi arvokeskusteluun ja luovuuteen.” Juuri siitä lähdimme me suomalaiset noin 12 vuotta sitten, silloin kun alkoivat opetusta, koulua ja yliopistoa nyt jo 12 vuotta murskanneet konkreettiset ja luovat innovaatiot.
Ilmoita asiaton viesti
Minä otan heidät tosissaan. Olen aina ottanut. Et selvästi tunne juuriani.
Se, että yliopistoissa panostetaan innovaatioihin, mutta koululaitoksen sisäiset mekanismit hylkivät luovuutta ei ole sama kuin että koululaitoksemme kannustaisi arvokeskusteluun tai luovuuteen. Jos koulutuksen keskiöstä puuttuu tunneäly, sitä ei paikata sillä että yliopistoissa syydetään rahaa robotiikan kehittämiseen, jotta ihminen voidaan syrjäyttää elämän keskiöstä. Tämä on oikeiston konkretiaa – pääoma panostaa verottomaan työvoimaan, ekä sillä ole mitään tekemistä luovuuden kanssa. Ja jos ihmisestä on tullut fyysis-materiaalinen, henkis-materiaalisen sijasta, se osoittaa muuta kuin luovuutta ja arvokeskustelua.
Etkö tiedä että luovuushakuiset nuoret syrjäytyvät?
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos vastauksesta. Hyvä kun syntyy keskustelua.
En kirjoittanut sinusta vaan yleisesti.
Liian monessa vaalitilaisuudessa poliitikot syyttelevät työttömiä (mm. siitä, että nämä ovat huonoja työnhakijoita, eivät osaa erottua joukosta, eivät ole tarpeeksi koulutettuja, ovat ilmeisesti olleet työssä liian omapäisiä, eivät ole hakeneet kyllin monia työpaikkoja, eivät ole hakeneet niitä kyllin monelta alalta).
Koulu on viime aikoina kehittynyt väärään suuntaan, ja yliopisto. Taantunut – kehitystä sekin.
Ilmoita asiaton viesti
Toisin sanoen näkemyksemme ovat jokseenkin yhtenäisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Kannanottosi esim. Facebookissa ovat hyviä, samoin toimintasi mm. Kanttilan asiassa.
Ilmoita asiaton viesti
Raha ei ainakaan ole mikään konkreettinen arvo.
Ilmoita asiaton viesti
Sitä juuri, eikä sitä edes köyhille ole annettu eikä anneta. Ja silti keskustelu käydään ainoastaan ja vain sen ympärille.
Ilmoita asiaton viesti
Raha on muuttunut kaupankäynnin välineestä talouden ylimmäksi tavoitteeksi.
Sen käyttökin on tullut aivan liaan kalliiksi.
Emme tarvitse kasvua ja kilpailukykyä vaan globaalia yhteistyötä ja tasarvoista resurssien jakoa.
Ilmoita asiaton viesti
Veijo, allekirjoitan ajatuksesi tässä kirjoituksessa täysin.
Kirjoitan itse juuri tunneälyn ja arvojeni pohjalta. Pyrkimyksenä nimenomaan keskustelun synnyttäminen, syvällisempi maailman pohdiskelu, johon voisi pohjata sitten yhteiset päätökset.
”Se on konkretiaa, että tunneäly on olemassa. Ja se on konkretiaa, että arvot ovat olemassa – ne on vain unohdettu, eikä niitä käytetä.”
Kaiken lisäksi, he jotka muistavat keskustella unohdetuista taidoista ja teemoista, keskustelevat niistä keskenään. Tyhjien sanojen vahva ääni huutaa päälle ja imu vie.
Mikä on se keino, jolla nämä yhdessä maailmassa (menestys, huuma, kulutus,tilastot, raha jne…) elävät saadaan käsittämään, että toisenlaistakin on ja että ne voivat keskustella keskenään ja ne halutessa voidaan yhdistää.
Itse lastenhoitajana olen kirjoituksissani pohtinut mm.sitä, kuinka kognitiivisten taitojen ylikorostamisella viedään jo viisivuotiailta ”viskarin” varjolla luovuutta kauemmas arjesta.
Olen huolissani lapsistamme, sukupolvista joita opastetaan johonkin käsittämättömään maailmaan. Onneksi on paljon kapinoijia, nuoret ovat fiksumpia kuin koskaan.
Ilmoita asiaton viesti
Oli todella hieno kuulla mielepiteesi ja näkemyksesi, että komppaat näitä asioita, jotka ovat sinulle tuttuja ja tärkeitä.
”Tyhjien sanojen vahva ääni huutaa päälle ja imu vie” , mikä lie ettei ihmiskunta kuule sen onttoa kaikua ja tyhjyyttä!
Ainoa mitä on tehtävissä on perustaa Suomen eduskuntaan vahva arvokeskustelun koti, joka leviää. Meidän pitää lähteä poliittisen päätöksen teon keskiöstä, ei ruohonjuuritasolta. Olen puhunut arvojen puolesta vuosikymmeniä, mutta sitä ei ole otettu vakavasti. Sen takia olen nyt lähtenyt mukaan politiikkaan.
Ilmoita asiaton viesti