Suoraa puhetta ajassa Itse koettava.

Tie mustalaisesta suomalaiseksi kirjailijaksi ja paluu mustalaiskirjailijaksi

  • Ensimmäinen romaanini, Polttava tie, 1968.
    Ensimmäinen romaanini, Polttava tie, 1968.

Olen kulkijamustalainen. Suomen kirjailijaliiton jäsenkriteerien läpi tarkasteltuna olen edelleen tänä päivänä ainoa mustalaiskirjailija Euroopassa ja maailmassa. Perinteen jatkajia ei ole, mikä herättää minussa syvää huolta.

Mustalaiskulttuuri on iät ja ajat elänyt, romanikulttuuri puolestaan nuorta. Mustalaiskulttuuri on kansainvälisesti vertailukelpoista, koska se on itsenäistä, mustalaisten itsensä luomaa henkissosiaalista kulttuuria. Romanikulttuuri taas ei ole itsenäinen, koska se on valtaväestöltä omaksuttua, ja siten se on ollut valtaväestön helppo virallistaa. Se ei ole mustalaisten luomaa, vaan pikemmin sekakulttuuria, joka vaihtelee maittain: Suomen romanikulttuuri on suomalaista kulttuuria.

Mustalaisuus samoin kuin mustalaiskirjailijuus tulee määritellä tältä pohjalta. Minun juureni ovat syvällä kokemuspohjaisessa, henkissosiaalisessa, itsenäisessä mustalaiskulttuurissa, enkä yhä tänä päivänä ole hylännyt juuriani.

Kirjallisuuttani ymmärretään hyvin vähän: romanit eivät lue, mustalaisille kirjallisuus on suullista perintöä, valtaväestöllä ei taas ole kosketuspintaa mustalaiskulttuuriin. Kun luen arvostelua, hyviä tai huonoja, aniharvoin on kukaan kriitikko löytänyt kulttuurin ydintä teoksissani. Kirjallisuuttani on aina parhaiten ymmärretty maaseudulla, missä on kaupunkeja enemmän kokemuspohjaisuutta.

Mustalaiskulttuurin kokemuspohjaista asiantuntemusta ei enää juuri löydy. On olemassa enää vain harvoja yksilöitä, joilla on sama kulttuurinen pohja kuin itselläni.  Toisin kuin romanikirjallisuus, mustalaiskirjallisuus edustaa tuhansia vuosia vanhaa kulttuuriperimää. Puhumme alati heikkenevästä, katoavasta kulttuuriperinnöstä.

Vähemmistökulttuurien kuten mustalaiskirjallisuuden arvostukseen eivät saa vaikuttaa myyntilukemat. On nähtävä suuremmat merkitykset. Se, että kyseisistä kulttuurisista lainalaisuuksista ei ole tietoa, ei riitä perusteeksi kulttuurin tukematta jättämiseen. Näin todettiin järjestämässäni kansainvälisessä Euroopan omatunto –konferenssissa Suomen eduskunnassa kevään 2014 maaliskuussa. Ilman harvinaisen näkökyvyn ja ymmärryksen omaavia rohkeita yksilöitä ja tahoja kuten edesmennyttä kauppaneuvos Rakel Wihuria ja Alfred Kordelinin säätiötä, jotka ovat tukeneet työtäni, maailmanlaajuisen mustalaiskirjallisen kulttuuriperinnön säilyminen olisi ollut heikoissa kantimissa.

Romaanikulttuurin virallistuessa mustalaiskulttuurin edistäminen on unohdettu. Mustalaisena taistelin pitkään siitä, että minusta tulisi suomalainen kirjailija. Tänä päivänä taistelen siitä, että minut tunnettaisiin jälleen ennen kaikkea mustalaiskirjailijana.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat