*

Suoraa puhetta ajassa Itse koettava.

Minna Canthin kotitalo vailla tulevaisuutta – järjestelmä syö omaa kättään

  • Minna Canthin kotitalo vailla tulevaisuutta – järjestelmä syö omaa kättään

Suomalaisen naiskirjailijan Minna Canthin talon kohtalo on tullut minun osaltani traagisesti päätepisteeseen: yksityishenkilö ei pysty Kanttilaa pelastamaan. Siitä huolimatta, että Kuopion ostoskeskukset, päiväkodit ja monet muut paikat on nimetty kirjailijan nimen mukaisesti, hänen kotitalonsa rapistuu tyhjänä vailla tulevaisuutta. Olen tilanteesta tosi pahoillani, surullinen ja järkyttynyt.

Kanttilan osalta kävi ilmi, että asbestin ja eristeiden poisto, samoin kuin byrokraattis-tekniset luvat ja palvelut olisivat vaatineet leijonaosan kakusta, ennen kuin olisi päässyt varsinaiseen työhön, talon kunnostamiseen. Tehtävä osoittautui mahdottomaksi.

Lähdin pelastamaan Minna Canthin kotitaloa viime maaliskuussa, kun minulle selvisi sen kurja tilanne, sekä se, että talon omistaja NCC oli myymässä rakennusta. Selvitystyön ja suunnitelmien edetessä tuli samalla selväksi, että minuun kohdistui kuopiolaisten – niin kaupungin, museo- ja rakennusviraston kuin toriparlamentin - suunnalta suuria odotuksia: tarjoamani suunnitelma talon muuttamisesta eläväksi kulttuurikeskukseksi vastasi kansalaisten toiveita. Siksi hankkeen kaatuminen pitkän selvitys- ja valmistelutyön jälkeen osoittautui todella surun sanomaksi ei ainoastaan minulle, vaan koko Kuopiolle. 

Ongelmaksi osoittautui talon kunnostamiseen liittyvä jäykkä ja ristiriitainen byrokratia, sekä tietysti se, mitä talolle on vuosien varrella tehty. 1970-luvulla taloon ilmestynyt asbesti on ongelmista merkittävin. Muutama viikko sitten sitä paljastui olevan kaikkialla rakennuksessa. Säädösten täyttämiseksi talo olisi pitänyt purkaa lähes kokonaan, ja pelkästään asbestin purku-urakka olisi maksanut satoja tuhansia euroja.

Kanttila on päästetty mahdottomaan tilanteeseen, ja se ei enää ole kiinni yksityisten henkilöiden tahtotilasta. Järjestelmä on uskomattoman yksisuuntainen – arvokkaita vanhoja rakennuksia suojellaan, mutta samaan aikaan ei mietitä sitä, kuka kyseisen suojelun maksaa. Jos Kanttila ei olisi ollut suojelukohde, sen valvonta olisi ollut lievempi. Suojelulla kohotetaan talon hintaa sen omistajalle, mikä toimii tässä tapauksessa taloa vastaan.

Ongelmamme on, että Eurooppa, Suomi mukaan lukien, satsaa edelleen lakiin, järjestykseen ja kulisseihin siten, ettei itse toimintaan enää löydy rahaa. Järjestelmä syö omaa kättään käymällä ahneesti henkisen hyvinvoinnin kimppuun. Näin varmistetaan, että Minna Canthin kotitalon kaltaiset kohteet, ja niiden mukana suomalainen kulttuuriperintö, katoavat lahoamalla.

Koska Kanttilan omistanut Suomen valtio aiheutti 70-luvulla talon kunnostamisen näkökulmasta merkittävimmät ongelmat, sen olisi pitänyt myöntää 500 000 euroa itsensä aiheuttamien ongelmien korjaamiseen. Jos valtio olisi korjannut jälkensä, yksityishenkilö olisi pystynyt tarttumaan hankkeeseen ja aloittamaan Kanttilan kunnostuksen puhtaalta pöydältä.

Yksityishenkilöiden vastuullahan ei kulttuurihistoriallisten kohteiden pelastaminen pitäisi olla, mutta toisaalta juuri yksityishenkilöillä vaikuttaa olevan todelliset mahdollisuudet saada rakennukset menestymään. Yhteiskunnan toimiessa talojen pelastajana niiden vähäinen toiminta tyypillisesti kuihtuu. Kaupungit eivät yleensä pysty järjestämään Kanttilan kaltaisissa kohteissa sellaista toimintaa, että ne elättäisivät itse itsensä ja säilyisivät täten hengissä. Ehkä juuri sen vuoksi Kuopion kaupunki ei pystynyt taloa pelastamaan.

Tilanne on erittäin ristiriitainen, eikä ainoastaan Kanttilan kohdalla. Järjestelmä on suurempi kuin itse toiminta, kun pitäisi olla päinvastoin: byrokratian ja juridiikan pitäisi tukea toimintaa, elämän jatkumoa.

Yhteiskunnassamme henkistä hyvinvointia anastetaan jatkuvasti, mutta poliitikot ja kulttuurivaikuttajat eivät näy käyvän keskustelua siitä, kuka maksaa henkisen pääoman ja kulttuurin tuottamisen rappion? Tänään ei ole hyvä päivä, tänään sataa. Odotetaan, jos aurinko paistaisi huomenna.

 

http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kulttuuri/kukaan-yksityinen-ihminen-ei-kanttilaa-voi-pelastaa/2214336

http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kulttuuri/kanttilan-purkulupaa-on-tur...

http://yle.fi/uutiset/veijo_baltzar_luopuu_minna_canthin_kotitalon_ostoa...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän seppinenj kuva
Jukka Seppinen

Veijo Baltzar kirjoittaa erittäin tärkeästä asiasta. Olen itsekin ihmetellyt toimintaa asiassa Kuopiossa. Puhun myös vanhan Kuopion seudun suvun edustajana. Olen viettänyt elämässäni paljon aikaa Kuopiossa ja Kuopion seudulla. Olen ylpeä savolaisistakin sukujuuristani.

Lyhyesti sidokseni Kuopioon: sukututkimus Tuppuraiset, 460 vuotta ensimmäisestä maakirjasta 2000-luvulle kertoo savolaisen taustani. Isovanhempani Taavetti Kinnunen ja Hilda Sofia os. Tuppurainen olivat jo 5. sukupolvea Kuopion seudulla.

Minna Canthin kotimuseo sijaitsee osoitteessa, joka oli nuoruusaikanani enoni Tauno Kinnusen asunnon läheisyydessä. Olen käynyt useamman kerran museossa. Arvostan Canthia. Viime vuosina olen käyntiyritysteni yhteydessä ihmetellyt museon tilaa. Se ei ole ollut yleisölle avoinna. Itse asiassa kysymyksessä on kansallinen häpeätahra. Itsenäisyyden 100 -vuotisjuhlat lähestyvät. Kun isäni puolelta olen Karjalankannakselta, olen pitänyt paljon ääntä menetetyn Karjalan puolesta. Olen vienyt Viipurin kirjastoon kirjojani. Savo on tallella, ja siellä on omat edunvalvojansa, eikä minua ole tarvittu. Näin olen ajatellut. Nyt nostan ääneni Minna Canthin puolesta. Kuopion päättäjät, tehkää asialle jotain!

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Voihan surkeus ja harmien harmi. Ikävää että suunnitelmat meni myttyyn. Toivottavasti asiallle saadaan tehtyä jotain, vaikka vähintään muistolaatta tilalle rakennetun asuin- ja liikerakennuksen kylkeen jos muuta ei voi. Ikävää, Miinu Canth on kuitenkin myös yksi Jyväskylän sankareista.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Mihin ihmeeseen asbestia on käytetty tällaisessa rakennuksessa ?

Tuusniemen kroniikasta luin aikanaan, että Paakkilan asbestikaivos on kullan arvoinen pitäjän taloudelle. Käsittääkseni asbesti on vaarallista vain silloin, kun mekaanisen rasituksen johdosta pölyyntyy hengitysilmaan.

Kumarrus Veijolle Kanttilan kauniin kohtalon yrityksestä.

Toimituksen poiminnat