Suoraa puhetta ajassa Itse koettava.

Presidentti Niinistön puhe ei ollut rasistinen

Presidentin valtiopäivien avajaispuheeseen tartutaan, kuin hän olisi käynyt pakolaisia vastaan. Siten jatketaan poliittis-kyynistä oravanpyörää, ja presidentin avaama arvokeskustelu väistetään. Niinistö puhui sitä järjestelmää vastaan, joka sysää pakolaiset marginaaliin, hyväksikäytetyiksi uhreiksi, toivottomiin tilanteisiin eri puolilla maailmaa, ja jonka kulttuurinen joustokyky on lähtökohtaisesti hyvin heikko, ellei olematon, ja voi sen tähden kaataa koko eurooppalaisen arvomaailman.

Presidentti ei puheessaan käyttänyt hyväksi keinotekoista byrokratiaa, eikä perustanut ajatteluaan kosmeettisiin, järjestelmästä irrallisiin monikulttuuri-toimenpiteisiin, joita yhteiskuntamme on intohimoisesti harrastanut tähän saakka. Monikulttuurisuudella rahastetaan niin valtaväestöä kuin vähemmistöjä. Keskustelusta tulisi jäävätä kaikki ne, jotka nostavat kovissa viroissa ja asemissa palkkansa nykyisten käytäntöjen pohjalta, rakentaen yhteiskuntaa, jossa monikulttuurisuus saa kukkia vaan ghetoissa, siltojen alla ja roskalaatikoissa.

Presidentti Niinistö nosti puheessaan esiin, että nykyisellä kosmeettisella monikulttuurisuudella ei ole enää tietä, jota kulkea. Kalikka kalahtaa, kuka älähtää?  –  Kyyninen ja välinpitämätön suvaitsevaisuuspolitiikka, hukuttaen teknis-fyysisiin vastalauseisiin arvovalintaisen avauksen juuri silloin, kun olisi aika siirtyä henkis-sosiaalisiin, tunneälypohjaisiin ratkaisuihin. Erityisesti koulumaailman on herättävä tunnistamaan erilaista osaamista ja lahjakkuutta, sen sijaan, että se fasistisen yksiulotteisesti pakottaa oppilaansa valtavirran näköiseen, kokoiseen ja väriseen putkeen. Erilaiselle osaamiselle ja lahjakkuudelle ei anneta arvoa.

Esitin keväällä 2014 kansainväliselle yleisölle Eduskunnan Pikkuparlamentissa järjestämässäni Euroopan omatunto -konferenssissa, että monikulttuurisuus ei todennu moderneissa eurooppalaisissa valtioissa. Monikulttuurisuutta ei ole sidottu juridiikkaan, byrokratiaan, politiikkaan, koulutukseen eikä kulttuuriin. Lähetin 24 lakialoitetta EU:n vähemmistökomissaari Viviane Redingille, joka välittömästi kiitti esityksestä, ohjaten aloitteeni kulttuuripolitiikan alueelle, komission Walter Zampierille. Zampieri totesi aloitteiden olevan mitä merkittävin panos silloiselle käynnissä olevalle toimenpidetyöskentelylle. Keskeisin ajatukseni yhteiskuntaa läpileikkaavissa aloitteissa oli monikulttuurisuuden sitominen kaikkiin yhteiskunnan toimintoihin, erillisten kosmeettisten, suvakkeja elättävien toimintojen sijasta itse kohteiden tippuessa yhteiskunnan pohjasakaksi.

Politiikka on vouhotuksen asteella, byrokratia lisääntyy, raamit ja kulissit kasvavat – toimintaan ei ole rahaa. Järjestelmän tulee radikaalisti uudistua, jotta meillä olisi nyt kipeästi kaivattua kulttuurista ja sisällöllistä joustokykyä. Ilman sitä meillä on vain maahanmuuttajia, pakolaisia, syrjittyjä, riistettyjä ja hyväksikäytettyjä – ja toisin kuin kuvitellaan, tämä kolahtaa nimenomaan valtaväestöön. Kulttuurin on kyettävä joustamaan ja olevoitumaan – vain  sitä kautta voidaan estää yhteisen moniarvoisen arvomaailman sairastuminen ja tuhoutuminen.

Kehottaisin kuuntelemaan presidentin avauksen huomattavalla tarkkuudella. Kyseessä oli syvällinen arvokeskusteluavaus merkittävältä taholta, joka puuttui olennaisiin ongelmiin. Hallitsematon maahanmuutto tuottaa ongelmia. Mikä on kykymme auttaa heitä, joilla on todellinen hätä, jos järjestelmämme romahtaa? Jos monikulttuurisuus ei yhteiskunnassamme toteudu, raamit ja kulissit sortuvat ja eurooppalainen arvomaailma kaatuu.

Keskustelumme on valunut marginaaliin. Rajat täytyy rikkoa. Maailma ei kestä enää yksinomaan byrokraattis-sidonnaista poliittista ajattelua, toimenpiteitä ja tekoja. Siihen se valitettavasti yhä valuu ja pelkistyy, koska se on helppoa, se lukee kaikissa poliittisissa käsikirjoissa ja byrokraattisissa ohjeistuksissa. Silloin ei tarvitse itse sanoa mitään eikä asettaa itseään arvostelun kohteeksi, kuten presidentti puheessaan teki, tuomalla uuden näkökulman.

Muutetaan käytäntöä: mennään mieluummin arvioissamme pieleen kuin teoissa – puhutaan suoraan! Jos rasistikortti nousee esiin rakentavassa arvokeskustelussa, kielii se henkisestä alamäestä ja huonosta itsetunnosta, mistä presidentti Niinistö aiheellisesti varoittikin meitä suomalaisia.

Kriisin ratkaisemiseksi tarvittavat toimenpiteet eivät ole pelkästään fyysis-byrokraattisia, vaan sosiaalishenkisiä ja sosiaalis-tunneälyisiä. Pakolaisille on tarjottava samaa leipää kuin itse syömme – oli kyse minkälaisista kansalaisista hyvänsä. Jos emme kykene uudistumaan, meille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin ottaa kaikki tulijat vastaan, rajoittamatta.

Kulttuurineuvos Veijo Baltzar

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Presidentin puhe olisi ollut rasistinen, jos minä sen olisin pitänyt.

Suomi on ollut kauan monikulttuurellinen. Meillä on vanhastaan tataarit, juutalaiset ja mustalaiset sekä Mannerheimintie kahdella kielellä. Mutta rajoittamatonta kansainvaellusta mikään valtio ei kestä.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Yksikään demari ei ainakaanvielä ole suositellut kirjoitusta.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Paha sanoa, mutta saatat olla oikeassakin. Itsehän sinä parhaiten pystyt tulkitsemaan mitä sanomisesi tarkoittavat. Sanat saavat merkityksensä kontekstissa, Niinistön sanomana puhe ei ollut rasistinen.

Eero Mattila

Hyvä kirjoitus ja uusi tuore hyvin perusteltu näkökulma. Pitäisi tosiaam käydä käsiksi itse ongelmiin ja ikään kuin astua maahanmuuttajien saappaisiin. Hyvä lähtökohta olisi varmaan puhua asioista avoimesti ei peitellä eikä syytellä - eikä käyttää maahanmuuttajia jonkun muun poliittisen agendan keppihevosena.

Toimituksen poiminnat