MONIKULTTUURISUUDEN ALASAJO KUOHUTTAA
Helsingin Sanomien artikkelissa pääjohtaja Mika Myllyaho esittelee Kansallisteatterin korjaustarpeita (HS 29.3.2017) ja toivoo, ettei jonossa ole muita. Kirjoituksessa todetaan, että Opetus- ja kulttuuriministeriö, Museovirasto sekä Helsingin kaupunki ovat alustavasti näyttäneet korjaussuunnitelmalle vihreää valoa. Tällainen viesti herättää vapaan kentän toimijassa suurta huolta ja hämmästystä.
Monikulttuurisessa Euroopassa ei koskaan pidä paikkaansa, ettei muita ole jonossa. Keskustelusta on sivuutettu kokonaan historiallinen, helsinkiläisen vapaan kentän virstanpylväs: eri taiteen aloja yhdistävä ja kokoava Aleksanterin teatteri. Rakennuksen korjaustarve on vähintään yhtä huutava kuin Kansallisteatterin – talo on romahtamassa käsiin. Monitaiteellisessa teatterissa toimivat, harjoittelevat ja esiintyvät monet merkittävät tanssiyhteisöt sekä kulttuurin toimijat. Teatteri on merkittävä koti myös eri kulttuuritaustoista tuleville nuorille ja monille nuorten ryhmille.
Kansallisteatterin uuden remonttisuunnitelman mukaiset toiminnot kuten uudet tilat alan toimijoiden yhteistyölle sekä nuorisoteatteri ovat jo olemassa Helsingissä. Jos todetaan, että kyseiset suunnitelmat edustavat tulevaisuutta, valtion tulisi ensisijaisesti kiinnittää remonttirahat ja huomionsa helsinkiläisten ikiomaan tulevaisuuslaitokseen, v. 1879 perustettuun Aleksanterin teatteriin. Ilman Aleksanterin teatteria, monet olemassaolostaan kamppailevat vapaa kentän toimijat jäisivät vaille pysyvää kotia: siinä ammottavaa aukkoa ei yksi sateenkaariorganisaatio paikkaa.
Ongelmana on se, että meiltä puuttuu Suomesta yksi koulukunta: luovuuden koulukunta. Nuorten on pyrittävä luoville aloille byrokraattisen putken läpi, eikä luovuuden ehdoilla. Tämä käytäntö karsii yksilöistä luovimmat ja lahjakkaimmat. Ei riitä, että Kallion ilmaisutaidon lukiosta selviää yksi tai kaksi yksilöä/vuosikurssi muiden tippuessa. Aleksanterin teatteri toimii monille helsinkiläisille kuin myös muualta tuleville nuorille tarpeellisena jatko-opiskelupaikkana. Sinne tulee kouluttautumaan nuoria, jotka muuten koulun loputtua olisivat vain väliinputoajia. Tukea näille nuorille tarjoavat monet toimijat yhteistyössä, saman katon alla.
Monikulttuurisuus ja yhdenvertaisuus ovat aivan oma kulmansa, joka on myös sivuutettu keskustelusta. Missä on mustalaisteatteri, venäläisteatteri ja juutalaisteatteri? Aleksanterin teatteri on perinteikäs kulttuurienvälinen kohtauspaikka. Helsingin Sanomien artikkeli ilmentää, että järjestäytyneen yhteiskunnan toimet poikivat syrjäytymistä. Olen jo pitkään puhunut sen puolesta, että monikulttuurisuus pitää sitoa elinkeinorakenteeseen ja koulutukseen: tässä on se tilaisuus. Aiotaanko minut nyt häätää Aleksanterin teatterista, vaikka aloitin 70-luvulla teatterin tekemisen?
Jos Suomen valtiolla ei ole tahtotilaa tukea muita kuin valtaväestön perinteisiä instituutioita, sanokaa se sitten suoraan. Sanokaa suoraan ja rehellisesti, että muita ei täällä tueta. Sanokaa suoraan, että monikulttuurisuudesta ei piitata ja että yhdenvertaisuuslakia rikotaan. Sanokaa suoraan, että vähemmistöt pistetään marginaaliin ja siellä pidetään!
Muistakaa, että minä olen myös suomalainen.
Kulttuurineuvos Veijo Baltzar
Tärkeä aihe ja tarpeellinen kirjoitus, mutta vakavasta aiheesta voi kirjoittaa myös huutamatta otsikossa.
Ilmoita asiaton viesti
Kannatan monikulttuurisuutta. Sellaista, jonka jokainen ryhmä maksaa itse, jollei yhteiset areenat kelpaa. En ymmärrä edes sitä miksi eri uskonnoilla on oltava omat toimitilat. Sekään ei haittaa niin kauan kuin kukin uskontokunta rahoittaa itse tilansa eikä laita näppejään kaikkien verovaroihin.
Voidaanko ajatella, että juutalaiset, muslimit, romanit ja muut voivat tehdä yhteisesityksiä Kansallisteatterissa. Sehän olisi monikulttuurisuutta. Sovussa keskenään kaikki.
Miettikää miten elämä sujuisi, jos kaikille ryhmille olisi omat koulut ja tieverkosto sekä julkiset vessat.
Ilmoita asiaton viesti