Kukaan ei ole sivullinen
Eurooppa on aina ollut monikulttuurinen, mutta sitä ei ole sidottu yhteiskuntaan, lainsäädäntöön tai koulutukseen, ja mikä tärkeintä, elinkeinorakenteeseen. Järjestäytyneiden yhteiskuntien toiminnot syrjäyttävät maahanmuuttajat ja vähemmistöt marginaaliin. Heille järjestetään kielikylpyjä, jotta he pääsisivät siivoojiksi, ja heidän lapset ovat vielä monessa polvessa maahanmuuttajia.
Merkittävä ongelmamme on, että valtaväestö ja päättäjät ovat 15-20 vuotta jäljessä monikulttuurisuudesta ja itse vähemmistöt 40 vuotta. He eivät osaa enää vaatia itselleen ihmisoikeuksia, vaan tyytyvät almuihin.
En ole Perussuomalaisten kannattaja, mutta olen siinä heidän kanssaan samaa mieltä, että maahanmuuttokriittisyys on eri asia kuin syrjintä ja rasismi. Elämme värisokeuden maailmassa, jossa kaikki mustatukkaiset ovat maahanmuuttajia: onko Veijo Baltzarkin maahanmuuttaja?
Kerron kärjistetyn esimerkin huonosti hoidetusta monikulttuurisesta yhteiskunnasta: Itäkeskuksessa ensin vähemmistöt ovat pitkään “se ongelma”. Hetken päästä ilmestyy paksummat verhot valtaväestön ikkunoihin, sen jälkeen ei uskalleta käydä kaupassa, ja kohta alkoholisoidutaan – siitä tuleekin valtaväestön ongelma.
Maahanmuuttoon liittyy toinenkin olennainen problematiikka; maahanmuuton ja pakolaisten vastaanoton kannattaminen on tavallaan hyväksynnän antamista sille, että ihmisiä ajetaan pois omasta maasta. Tällä järjestelmällä, jossa “edistetään” maahanmuuttoa kannatetaan aseteollisuutta: kyllä tämä pitäisi kyetä tunnustamaan. Ei omasta maasta ja omalta paikkakunnalta saisi ajaa ketään pois. Siitä on kysymys.
Saksan kansallissosialistien mielestä 1930-luvulla mustalaisten elämä ei ollut elämisen arvoista. Mustalaisilla oli korkea käsityötaito, he olivat hevoskuiskaajia ja eläinlääkäreitä, vaikka eivät olleet käyneet päivääkään koulua. Heillä oli maailman korkeinta henkis-sosiaalista kulttuuria, mutta se ei kelvannut. Suomen mustalaisten valmistamien kultakorvarenkaiden tasoon pystyy yltämään vain yksi kultaseppä. Se merkitsee, että elämä on elämisen arvoista. Mustalaisista yritettiin tehdä raskaan työn raatajia – pellolle auran varteen. Eihän mustalaiset siihen pystyneet, ja meidän saatettiin ajaa paarialuokkaan. Siitä ongelmat alkoivat, kun osaamisemme ei kelvannut.
Tämän päivän monikulttuurisessa yhteiskunnassa vähemmistövirkoja, -projekteja ja -järjestelmiä johtaa valtaväestö. Työskentelen paljon vähemmistönuorten kanssa: heiltä ei kysytä, mitä sinä oikeasti haluat. Vähemmistönuoret erotetaan vanhemmistaan vaatimalla maassa maan tavalla -etiikkaa. Pohjoismainen valtaväestö vaatii oman kulttuurinsa täydellistä noudattamista, mutta se ei tunnusta muita kulttuureja, puhumattakaan siitä, että se niitä noudattaisi.
Vaikka valtaväestön edustajat vierailisivat vähemmistön edustajan kotona, he rupeavat sielläkin johtamaan omalla kulttuurillaan. Jos minun kotonani ei saa kiroilla tai puhua sopimattomia, niin kyllä ne yrittää niin tehdä. Jos sanon että kotonani ei saa kulkea alasti, eikä mennä ruokapöytään alusvaatteilla, niin kyllä ne menee. Silloin tietenkin näytän ovea. On tärkeää muistaa, että kautta historian mustalaisten kulttuuri oli yläluokalle tuttua, mutta rahvaalle tuntematonta.
Mustalaiset ja juutalaiset eivät olleet toisen maailmansodan suurin uhri. Keskiluokasta alempi sosiaaliluokka tuli Adolf Hitlerin värväyksen kohteeksi – heistä tuli niin sanottua massaa. He samaistuivat kansallissosialistiseen ideologiaan luullen, että seuraukset eivät koskeneet heitä. Me vähemmistöt olimme vain väline prosessissa, jossa sadoista miljoonista eurooppalaisista valtaväestön edustajista tehtiin todellinen uhri. Näitä lunnaita maksellaan edelleen tänäkin päivänä. Kukaan ei ole sivullinen siitä, mitä yhteiskunnassamme tapahtuu.
Kirjailija, kulttuurineuvos Veijo Baltzar
Julkaistu kolumnina Keskisuomalaisessa 2.7 sekä Kaleva-lehdessä 22.6
Aika poikkeuksellisia näkemyksiä.
Ns. Valtaväestöön kuuluvana täytyy sanoa kyllä, ettei minultakaan ole kukaan koskaan kysellyt mitä minä haluan. Olen ensimmäistä tai toista sukupolvea, josta on kasvatettu lähinnä tuotantoeläin. Laitoksesta laitokseen syntymästä saakka. Niissä laitoksissa opetetaan, miten olla kunnon kansalainen ja kuluttaja. Jos siihen ihmiskuvaan ei taivu, olet sairas ja tarvitset lääkkeitä.
Ei kouluissa opetetaan mitään meistä. Keitä me olemme, mistä olemme tulleet, mitä meille on tapahtunut ja mihin olemme uskoneet.
Suurin osa minun sukunimeni omaavista ihmisistä tällä planeetalla asuu tässä kaupungissa. ”Meillä” oli jossain vaiheessa kylä tässä lähistöllä. Savolaisia.
Vielä vähemmän tiedän äitini puolelta. Karjalaisista.
Koko elämäni olen kuullut suomalaisista. Nykyään kuulen eurooppalaisista. Telkkarissa ja medioissa on länsimaalaisia ihmisiä länsimainen arvoineen ja historioineen. Afrikkalaisia orjia. Kiinalaisia rautatiet yöllisiä. Entisiä siirtomaaisäntiä. Punaniskoja. Valkoista roskaa. Natsisaksaa, Neuvostovenäjää. Muinaista Kreikkaa ja Roomaa.
Ja mitä enemmän koitan käsittää, sitä vieraammalta se kaikki kuulostaa. Kun katselee tätä maisemaa, sitä samaa maisemaa kuin kaikki minua ennen ties kuinka pitkälle. Siinä on jotain tuttua ja voimakasta, mutten taida ymmärtää sitä enää.
Se haltioi minut siinä missä Eino Leinon Helkavirret. Puuhun käytetty mies, jonka silmissä palavat revontulet.
Ilmoita asiaton viesti
Antti – erittäin hieno ja tarkka läpileikkaus siitä, mitä järjestäytynyt maailma meille tarjoaa.
Kiitos hienoista kommenteista. Näissä kahdessa kommentissa on sisäistetty, että ei ole kysymys valtaväestöstä ja vähemmistöistä, vaan ihmisestä, jota järjestys, valta ja laki standardisoivat roboteiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Vähän kännykkä täytteli sinne omia sanojaan.
Tämä maailma on outo paikka. Kaikki se, mitä vastaan tai mitä kohti ihmiset ovat aiemmin kamppailleet, on tuosta vaan saatavilla, kunhan sinä tai riittävän moni ihminen tekee palkkatöitä. Olemme samalla vaihtaneet sen, miksi tai kenen takia kamppailimme siihen, ettei tarvitsisi kamppailla lainkaan. Vaihdossa joudumme myös sietämään olosuhteita, joihin juuri ketään ei ole luotu ja oireilemme monilla eri tavoilla sekä rationalisoimme, teemme oireista normeja. Se, mikä nyt on normaalia, oli joskus sairaus. Se, mikä nyt on sairaalloista, oli ennen jopa elinehto. Se, mistä luovuimme, on se missä olemme rappeutuneet.
Me olemme huonoja robotteja, siksi meidät – ainakin jossain määrin – tullaan sellaisilla korvaamaan. Sen onkin ihme paikka; Olemme luopuneet asioista, mutta se, minkä takia sen teimme, lakkaa yhtäkkiä olemasta – tai ainakin sen merkitys heikkenee.
Mitä sen jälkeen jää? Millä täyttää se aukko?
Iso muutos, iso kriisi.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki me ollaan elämänkiertolaisia, mutta kiertosuunta pitää asettaa maailman hyväksi.
Esim. Suomalaisen siirtyminen etelään tuo maailmallemme helpotuksen hiilijalanjäljen ja pahan pahan CO2 – päästöjen kautta. Toiseen suuntaan vaeltaminen ei ole pallollemme hyväksi.
Lähdetän kaikki etelään ja maailma pelastuu……
Ilmoita asiaton viesti