MUSTALAISILLA EI OLLUT RAJAN TAKANA VIHOLLISTA
Tänään, 2. elokuuta Euroopassa vietetään toisessa maailmansodassa tapahtuneen Romanien kansanmurhan muistopäivää. Vuosipäivä liittyy traagisiin tapahtumiin Auschwitzin keskitysleirillä, jossa 2.8.1944 murhattiin 2 879 mustalaista. Yli 50 vuotta kestäneen vaikenemisen jälkeen Eurooppa on vähitellen alkanut puhumaan mustalaisten holokaustista, joka tappoi miltei puolet Euroopan romaniväestöstä. Mutta mitä tapahtui Suomen mustalaisille toisen maailmansodan aikoihin? Minäpä kerron.
Esi-isäni saapuivat Suomeen jo vuonna 1499. Tästä huolimatta minulla ei ollut vielä 1940-luvulla isänmaata. Suomi oli liittoutunut Saksan kanssa, Suomen mustalaiset pakotettiin sotimaan Suomen ja Saksan rinnalla, vaikka heidän veljiään ja sisariaan murhattiin järjestelmällisesti natsi-Saksassa. Kun sota loppui, piti vallita rauha, niin se koittikin muille – paitsi mustalaisille.
Kiertävän mustalaisperheen lapsena koin vainot henkilökohtaisesti. Suomessa. Karavaaniimme saattoi kuulua 10 valjakkoa. Meitä saatettiin ampua perään ja osua – haavoittuneet nostettiin rekeen – haavat nuoltiin, sillä kulkijamustalaisella ei ollut varaa lääkäriin. Metsäkämppien miehet joivat itsensä viikonloppuisin humalaan ja saattoivat lähteä hevosvoimin peräämme, mukanaan kirveitä ja halkoja.
Sodan jälkeisessä Suomessa myös virkavalta ahdisteli kansalaisiaan. Poliisit ajoivat takaa talvipakkasella suurta 12-lapsista mustalaisperhettä, jolla oli kuoleva koni reen edessä. Rekimustalaisena, laukauksia pakenevana eläimenä, metsiin piiloutuneena, kantojen alle kaivautuneena, vaeltavana kerjäläisenä, parjattuna kiertolaisena, potkittuna mustalaisena, seipäin ja kirvein takaa-ajettuna olen kuullut, nähnyt ja kokenut kansani hädän.
Kiinni saataessa nääntyvästä perheestä riistettiin mies ja isä, pantiin kahleisiin. Mies lähetettiin rintamalle ja perhe jäi lumihankeen luonnon armoille. Reen pohjalla värjöttävän pienen pojan mielessä sankaruus-käsite horjui. Mustalaisilla ei ollut rajan takana vihollista, jota mennä tappamaan, eikä isänmaata, jota puolustaa.
**
Tänä vuonna maailmankiertueensa käynnistänyt tuottamani näyttelyni Miranda – mustalaisten holokausti avautuu Slovakian kansallismuseossa/Sered' Holocaust Museumissa. Miranda-näyttely on syntynyt v. 2001 haastattelemani holokaustista selvityneen slovakialaisen Mirandan tositarinan pohjalta.
Jos vain mahdollista niin menen tuon näyttelyn katsomaan. Olen aina ollut hyvissä väleissä romaneiden kanssa – siksi ”pisti silmään” mustalaiset.
Ilmoita asiaton viesti
Rankkaa on ollut. Sisulla ja sydämellä olet selvinnyt tähän päivään. Uskoisin, että nykyisin asenteet ovat muuttuneet paremmiksi ja maamme mustalaisväestöllä menee kohtalaisen hyvin?
Ilmoita asiaton viesti
Olen kuullut väitettävän, että mustalaisia vainottiin, koska he kulkivat suurina varastelevina rosvojoukkoina. Monet suomalaiset hankkivat elantonsa kovalla työllä raivaamalla peltoja metsiin. Oli myös katovuosia. Jos mustalaiset varastivat ruuat, suomalaisperhe perhe saattoi kuolla nälkään.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähän mustalaisia pilkattiin, lapsuudestani muistan, kun kerrottiin, ”Mustalainen mullisilmä, Tattarainen talisilmä, joka ei kylvä kyntöjänsä, eikä toukoja tokaise, syöpi palat paremmatkin, kuin se vanha vaivannähnyt, joka kyntävi kytehen ja vääntävi väkehen”.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö olisi parempi tutustua faktoihin eikä pelkiin väitteisiin Juhani. Totuudesta löytyy aivan uusi maailma.
Aimo mitä tekemistä LORULLA on totuuden kanssa?
Ilmoita asiaton viesti
Minulle on vasta viimevuosina selvinnyt, että Suomessa on vainottu mustalaisia ja olen kuullut toistamiani väitteitä vainon syyksi. Jos tiedät tarkempia faktoja, voitko kertoa miksi mustalaisia vainottiin ?
Ilmoita asiaton viesti
En väittänytkään.
Ilmoita asiaton viesti
Miten ihmeessä sodan jälkeisessä Suomessa ”mies lähetettiin rintamalle ja perhe jäi lumihankeen luonnon armoille” ?
Ilmoita asiaton viesti
Todella hienoa että TOTUUS tulee julkisuuteen vihdoin. Hyvin harva todellakaan tietää (uskoo) että mustalaisia kuoli holokaustin aikana. Suurin osa valtaväestöstä ei tiedä näistä ajoista mitään mustalaisten historiasta, ei kyllä romani nuoretkaan tunne enään omaa historiaansa. Teette hienoa ja tärkeää työtä Veijo Baltzar ja olisi hienoa päästä näkemään Miranda-näyttely.
Ilmoita asiaton viesti
Sodissamme vuosina 1939-1945 palveli romaneja armeijassamme noin 1000, joista runsas puolet taistelutehtävissä.
Romaneja kaatui sodissamme noin 50. Tarkkaa lukua ei ole tiedossa, sillä Suomessa ei asevelvollisia rekisteröity etnisen taustansa perusteella.
Hietaniemen hautausmaalla on hieno muistomerkki kertomassa kaikille suomalaisille ja myös esimerkiksi saksalaisille turisteille, että suomalaiset romanit taistelivat samalla puolella kuin natsi-Saksa toisessa maailmansodassa vuosina 1941-44.
Ilmoita asiaton viesti