MUSTALAISILLA EI OLLUT RAJAN TAKANA VIHOLLISTA

Tänään, 2. elokuuta Euroopassa vietetään toisessa maailmansodassa tapahtuneen Romanien kansanmurhan muistopäivää. Vuosipäivä liittyy traagisiin tapahtumiin Auschwitzin keskitysleirillä, jossa 2.8.1944 murhattiin 2 879 mustalaista. Yli 50 vuotta kestäneen vaikenemisen jälkeen Eurooppa on vähitellen alkanut puhumaan mustalaisten holokaustista, joka tappoi miltei puolet Euroopan romaniväestöstä. Mutta mitä tapahtui Suomen mustalaisille toisen maailmansodan aikoihin? Minäpä kerron.

Esi-isäni saapuivat Suomeen jo vuonna 1499. Tästä huolimatta minulla ei ollut vielä 1940-luvulla isänmaata. Suomi oli liittoutunut Saksan kanssa, Suomen mustalaiset pakotettiin sotimaan Suomen ja Saksan rinnalla, vaikka heidän veljiään ja sisariaan murhattiin järjestelmällisesti natsi-Saksassa. Kun sota loppui, piti vallita rauha, niin se koittikin muille – paitsi mustalaisille.

Kiertävän mustalaisperheen lapsena koin vainot henkilökohtaisesti. Suomessa. Karavaaniimme saattoi kuulua 10 valjakkoa. Meitä saatettiin ampua perään ja osua – haavoittuneet nostettiin rekeen – haavat nuoltiin, sillä kulkijamustalaisella ei ollut varaa lääkäriin. Metsäkämppien miehet joivat itsensä viikonloppuisin humalaan ja saattoivat lähteä hevosvoimin peräämme, mukanaan kirveitä ja halkoja.

Sodan jälkeisessä Suomessa myös virkavalta ahdisteli kansalaisiaan. Poliisit ajoivat takaa talvipakkasella suurta 12-lapsista mustalaisperhettä, jolla oli kuoleva koni reen edessä. Rekimustalaisena, laukauksia pakenevana eläimenä, metsiin piiloutuneena, kantojen alle kaivautuneena, vaeltavana kerjäläisenä, parjattuna kiertolaisena, potkittuna mustalaisena, seipäin ja kirvein takaa-ajettuna olen kuullut, nähnyt ja kokenut kansani hädän.

Kiinni saataessa nääntyvästä perheestä riistettiin mies ja isä, pantiin kahleisiin. Mies lähetettiin rintamalle ja perhe jäi lumihankeen luonnon armoille. Reen pohjalla värjöttävän pienen pojan mielessä sankaruus-käsite horjui. Mustalaisilla ei ollut rajan takana vihollista, jota mennä tappamaan, eikä isänmaata, jota puolustaa.

 

**

Tänä vuonna maailmankiertueensa käynnistänyt tuottamani näyttelyni Miranda – mustalaisten holokausti avautuu Slovakian kansallismuseossa/Sered' Holocaust Museumissa. Miranda-näyttely on syntynyt v. 2001 haastattelemani holokaustista selvityneen slovakialaisen Mirandan tositarinan pohjalta.

veijobaltzar
Helsinki

Kulttuurineuvos Veijo Baltzar on kirjailija, näytelmäkirjailija, runoilija, teatteriohjaaja, kuvataiteilija sekä yhteiskunnallinen vaikuttaja. 1960-luvulla alkaneen uransa aikana Baltzar on yli 70 luovan teoksen sekä kulttuuripoliittisen toiminnan avulla toiminut merkittävänä sillanrakentajana kulttuurien välillä. Vahva identiteetti ja kulttuurillinen pohja sekä valtaväestön kulttuurin syvällinen tuntemus ovat avanneet Baltzarille vahvoja ja kriittisiä näköaloja monikulttuuriseen yhteiskuntaan.
https://veijobaltzar.net

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu